Pedagogiset seikkailuni Omniassa

Miten toimintani muuttuisi, jos menisin ope –opintojen jälkeen takaisin työskentelemään Omnialle? Jonkin verran, mutta on selkeää, että monen asian onnistuminen on riippuvainen monesta eri tekijästä. Osaa pedagogisia seikkailujani Omniassa olenkin jo avannut muissa blogiteksteissä. Tässä alla kommentoin muutamia asioita, joihin kiinnitän nyt huomiota.

Tuntien sisällön suunnittelu alkaa siitä, kun saat koulutuspäälliköltä tiedon tulevasta jaksosta. Käytännössä se on Excel-taulukkopohja kirjainyhdistelmillä. Apua, mitä?! Mitä kurssia opetan? Montako tuntia ja missä kuussa? Kenen kanssa? Jokainen etsii sekavasta taulukosta vastauksia näihin kysymyksiin. Tämä on se ensimmäinen koetinkivi, joka tulisi muuttaa. Nykyaikana kaiken saa digitaaliseen, loogiseen muotoon. Suosittelen, että myös tämä muutetaan selkeäksi kuvioksi, joka on saatavilla heti koneelta; nimi, kurssi, ketkä muut opettavat, milloin, miten kauan kestää, oppimistavoitteet jne.

Oppimistavoitteet ovat niitä, mistä tulee lähteä liikkeelle kurssin suunnittelussa. Koska tuntien sisällön jakamisen jälkeen tiedät, mikä osa kurssista on sinun opetuksessasi, mieti oppimistavoitteet. Esimerkiksi merkonomien Asiakaspalvelun oppimistavoitteet löytyvät täältä: https://docs.google.com/document/d/10o7qqulPr2qRdU_tFORrp5xrB_sy87mcnhJhZn12Qd8/edit.

Helppo juttu, eikö? Näin ajattelin, kunnes eteeni tuli kysymys, millä syvyydellä. Tällä tarkoitan sitä, että ammattikorkeakoulun ja yliopiston käyneenä tiedän, että opetuksen sisällön taso on erilainen. Mitä se on merkonomeilla? Miten pitkälle voin edetä opetuksessa? Millä “tasolla”? Nyt osaisin heti arvioida, että koska he tulevat suoraan peruskoulusta, lähdetään täysin perusteista.

Seuraavana tutustutaan opiskelijoihin. Otetaan esimerkiksi HOPS (henkilökohtainen opintosuunnitelma). HOPSia on jo nyt käytetty, mutta sen käyttämistä pitää kehittää. Jotta opettaja pystyy arvioimaan mm. kuormittavuuden ja opetuksen sisällön, tulee tietää oppilaat jollain tasolla ennen opetuksen alkamista. Nykyisin HOPS täytetään 2-4 ensimmäisen opintoviikon aikana. Mielestäni opiskelijan pitäisi täyttää se jo ENNEN kuin tulee viettämään ensimmäistä opiskelupäivää ja tuoda se ensimmäisenä opiskelupäivänä kouluun. Henkilökohtaiset haastattelut tulee tehdä ensimmäisellä viikolla. Kun HOPS on valmis, tiettyjen opetukseen ja sen sisältöön vaikuttavien tietojen tulee olla myös opiskelijoita opettavien opettajien tiedossa heti. Käytännössähän opettaja näkee näkee jostain ohjelmasta huutomerkin jonkun opiskelijan kohdalla, jos sitäkään ja sitten ihmettelee, miksi opiskelijalla on isoja oppimisvaikeuksia.

Moni kurssi suoritetaan tällä hetkellä sisältölähtöisesti. Olen huomannut, että tämä tapa estää syvällisemmän oppimisen. Paras tapa olisikin yhdistää oppimislähtöisyys ja sisältölähtöisyys. Työssäni olenkin pyrkinyt käyttämään kriittistä ajattelua, eli sitä, että oppilas oppii ja minä opettajana siinä samalla. Se on erilaisten tekniikoiden, avoimien keskusteluiden ja myös yksilö- että tiimityön tekemistä, erilaisten opetusmetodien yhdistelmä.

Aikaisemmin olen kertonut opintojakson tavoitteet yleisesti kaikille kerralla. Jatkossa juttelen jokaisen oppilaan kanssa erikseen, mikä on hänen tavoitteensa tälle kurssille. Kerron oppimistasot ja mitä opiskelijalta vaaditaan, jotta pääsee haluamalleen tasolle. Opiskelijan tulee perustella, miksi hän tavoittelee tiettyä tasoa. Opettajan tulee tukea sitä työtä.

Kuormittavuutta ei ole koskaan arvioitu työpaikassani ja se tulisi tehdä aina ennen opintojakson alkamista. Kurssin sisältö, opetusmetodit, aikajanat jne. on suunniteltava tarkkaan. Oppilaalla kurssijaksamiseen vaikuttavat monet asiat. Esimerkiksi urheilupolkulaisen opinnot voivat kärsiä aktiivisesta ja ammattiin tähtäävästä urheiluharrastuksesta. Tai opiskelijan kotiolot voivat olla rankat. Montako kurssia opiskelijalla on tällä hetkellä? Montako kurssia minulla opettajana on tällä hetkellä? Entä käynkö onko minulla työssäoppijoita? Olli Hyppösen ja Satu Lindenin kirjoittamassa “Opettajan käsikirja – opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi” oli annettu selkeät ohjeet kuormittavuudelle. Tätä olisin kaivannut koko Omnian opetuksen ajalla. Ja tätä aion todellakin hyödyntää jatkossa.

Olen pitkäaikaisen johtamiskokemuksen perusteella ja tietämättä opetuksen pedagogisista perusteista niin syvällisesti eli tietämättäni käyttänyt sekaisin ja kokeillen eri työskentelymuotoja. Huomasin, että yksi luokka rauhoittui tekemällä tehtäviä yksilötöiden avulla, kun taas toinen luokka tarvitse keskustelua aiheesta ja tiimityötä. Pääasiassa sekoitin jokaiselle luokalle erilaisia työskentelymuotoja aina kurssin alkuun. Tavoitteena oli löytää sekä ryhmälle että yksilölle motivoiva työskentelytapa oppimiseen. Tärkeänä pidin myös omatoimista opiskelua, jossa opiskelija joutuu kriittisesti miettimään ja tutkimaan asioita. Toisinaan nämä yksilötyöt yhdistettiin osaksi isompaa kokonaisuutta ryhmätyön avulla.

Uusi OPS painottaa opiskelijan omaa, aktiivista roolia kaikessa. Se lähtee liikkeelle opintojen suunnittelusta aina valmistumispäivämäärään saakka. Opettajan tehtävä on mielestäni rohkaista tähän ja tukea sitä matkaa, joka johtaa omatoimisuuteen ja suunnitelmallisuuteen. Samalla rakennetaan erilaisia taitoja kuten yhteistyö, sosiaalisuus, yksilöllienn vastuu, työympäristö jne. Tätä työtä olisi kehitettävä Omniassa ja omassa työssäni.

Työssäoppimisen päiväkirja tai työssäoppimisraportti: lähes mahdoton tehtävä suurimmalle osalle työssäoppijoista. Jotta tähän päästäisiin, pitäisi sopia työnantajien kanssa, että opiskelija saa joka päivän lopussa tai kerran viikossa 1 tunnin ajan kirjoittaa raporttia. Tämä on myös väline opiskelijan kehittymisen itsearviointiin että opettaja pystyy seuraamaan opiskelijan kehittymistä. Tämä koko prosessi pitäisi saada alkuun Omniassa. Se, miten opiskelijan saa motivoitua tähän ja miten työnantajat suhtautuvat tähän, on eri asia. Sitä en ole vielä pedagogisesti oppinut eli tie jatkuu.

Erilaisten opetusmenetelmien runsaus oli minulle uusi ilonaihe. Helpoista vaativiin tehtäviin oli helppo tutustua. Tulen varmasti käyttämään näitä monia eri menetelmiä jatkossa opetuksessani! Outona pidin sitä, että kirjan kirjoittajat Hyppönen ja Linden pitivät Kyselevää opetusta  ja esim. Opetuskeskustelua vaikeana metodina. Itse olen käyttänyt tätä metodia erittäin onnistuneesti usein omalla ryhmälläni. Tämä vaatii sen, että kaikki tietotekniset laitteet ovat poissa päältä. Ryhmän voit koota vaikka rinkiin. Asetut esim. taulun äärelle ja kirjoitat ydinsanan/-sanat taululle. Kirjoitat mielipiteitä ylös taululle. Tätä kautta ryhmäni loi avoimen ja hyväksyvän metodin kaikille mielipiteille. Itsestään opiskelijat alkoivat kyseenalaistaa toisten mielipiteitä pyytämällä perusteluita. Opiskelijat joutuivat miettimään asioita ja opiskelijat omaksuivat opiskelun sisällön kertaheitolla pysyvästi.

 

Opeopinnoissa opin, että tekemäni tuntityötä “teatteriesityksen” parissa voidaan kutsua PBL:ksi tai draamapedagogiikaksi. Tästä “teatterista” olen aikaisemminkin kertonut. Ts. tein pohjat tositapahtumiin perustuvista asiakaspalvelutilanteista. Jaoin ryhmän pienempiin tiimeihin. Ja tiimin jäsenille jaoin roolit. He saivat lyhyen käsikirjoituksen, jonka lisäksi heidän piti improvisoida lisää sisältöä kohti lopputulemaa. Kaikki esitykset videokuvattiin ja käytiin yhdessä läpi. Paljon naurua ja todella paljon oppimista asiakaspalvelutilanteista! Nyt tiedän, että tätä voidaan kutsua PBL –opetusmetodiksi.

Samoin opin opeopinnoissa todella paljon arvioinnista. Näistä suurin osa olivat minulle täysin

uusia asioita. Käytännössä meille työssä opetettu arviointi oli pääasiassa opettajan suorittamaa arviointia tehtävien sisällöstä, määrästä, tuntiosallistumisesta ja joissakin tapauksessa kokeessa. Kun arvioitiin työssäoppijoita, arvioinnin tason määrittivät osaamistasot ja –kriteerit. Mielenkiinnolla olen käynyt läpi arvioinnin asioita näissä opinnoissa. Tulen myös käyttämään niitä.