Ammatillisen koulutuksen uudet tuulet - Koulutussopimuksen ehdotus 2016

Ammatillisessa koulutuksessa on tehty suuri harppaus eteenpäin erityisesti tutkinnon suorittamisen suhteen. Kuten koulutussopimusmallissa todetaan, sen tehtävänä on "edistää työpaikalla tapahtuvaa oppimista ja tutkinnon suorittamista käytännön läheisesti, mahdollistamalla opiskelijoiden joustavat polut työpaikoilla." (Aaltola M. et al 2016, 5). Tavoitteena on helpottaa ei-työsopimuspohjaisen sopimuksen erottelua oppisopimuksesta ja helpottaa opiskelijan siirtymistä näiden kahden välillä. Samalla selkeytyvät myös vastuut eri työssäoppimisen järjestäjien välillä.

Työpaikalla tapahtuva laadukas työssäoppiminen edellyttää tutkinnon perusteiden olevan työelämälähtöisiä, laaja-alaisia ja helposti sovellettavia. Tarvittaessa tutkinnon perusteita voi täydentää koulutuksen järjestäjän osoittamissa muissa ympäristöissä (koulu, yritys). Tätä on jo menestyksellisesti toteutettu monessa ammatillisessa oppilaitoksessa. 

Opiskelija voi aloittaa opinnot työsopimuspohjaisena ja siirtyä oppisopimuspohjaiseksi entistä helpommin. Koska tutkinnon perusteet antavat mahdollisuuden osaamisen esittämiseen, todentamiseen ja vahvistamiseen työpaikoilla (osaamisperusteisuuden vahvistaminen), voi opiskelija suorittaa suurimman osan tutkinnosta työpaikalla. On koulutuksen järjestäjän velvollisuus täydentää puuttuvat tutkinnon perusteiden osat esimerkiksi luennoilla ja jaksoon soveltuvilla tehtävä -paketeilla. Aikaisemmin suoritetut tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimukset tai osaamistavoitteet on mahdollista saada tunnistetuksi ja tunnustetuksi. On kuitenkin huomioitava, että koko opiskeluajan on arvioitava osaamista tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen. Puuttuvat osiot ja aika tulee suhteuttaa puuttuvan osaamisen saavuttamiseksi. 

Tämä uusi tapa ammatillisten opintojen suorittamiselle on antanut monelle opiskelijalle mahdollisuuden saavuttaa ammatillinen tutkinto. Soveltuvaksi työsopimuspohjainen -malli tulee erityisesti erilaisten polkujen valinneille opiskelijoille tai opiskelijoille, jotka oppivat parhaiten "Learning by doing".  Opiskelijoiden valinnan mahdollisuudet suurenevat, mikä mahdollistaa myös jatkuvan opiskelumotivaation pitkällä aikavälillä. Koulutuksen järjestäjä pystyy

puolestaan  vastaamaan nuorisotakuun täyttämisen ehtoihin. 

Kuten julkaisussa kommentoitiin, ammatillisen koulutuksen yhtenä suureena haasteena ovat maahanmuuttajien määrän suuri kasvu. Haasteeksi syntyvät heidän erilaiset lähtökohtansa sekä kouluttautumiseen että työllistymiseen. Konkreettisena ongelmana näen ongelman kiteytyvän muutamaan kohtaan: kielitaitoon, kulttuuriin, uskontoon ja sukupuoleen sidotuiksi kysymyksiksi. On selkeää, että heikko kielitaito hidastaa opintoja ja työllistymistä, joissakin tapauksissa jopa estää ne. Kulttuuri- tai uskonnollinen perhetausta voi kieltää esimerkiksi miesten ja naisten työpaikoilla välisen yhteistyön. Julkaisussa näiden ongelmien ratkaisua on haettu yhdistämällä eri tahojen koulutuksia. Näkisin myös edellytykseksi ammatilliselle oppimiselle kielitestit, joissa ennen sisäänpääsyä on läpäistävä tietty ammatillisen koulutuksen edellyttämä kielitaso. Lisäksi tarvitaan entistä enemmän suomalaisen ja kansainvälisen liiketoimintakulttuurin opettamista.  

Henkilökohtaistamisen avulla kyetään löytämään yksilölliset oppimisen edellytykset. Tämä antaa mahdollisuuden erilaisiin polkuihin, entistä laajempaan työssäoppimismalliin ja opettamisen yksilöllisiin aputoimiin. Toisaalta tämä asettaa haasteet  konkreettiselle opettamiselle, joka usein perustuu ryhmämalliseen teoreettiseen oppimiseen. Jos ryhmä on hyvin heterogeeninen, on opettamisen laadun takaaminen haasteellista. Tuolloin vaaditaan yhteistyötä esimerkiksi oppilashuollon ja muun opetushenkilöstön välillä. Se voi kuitenkin nousta resurssikysymykseksi. 

Erinomaista mallissa on yhtenäinen valtakunnallinen sähköinen järjestelmä:

- sähköinen asiointipalvelu opiskelijan, top-ohjauksen järjestäjän ja top-työpaikan välillä

- koulutussopimus sähköiseksi

- yhtenäiset sopimusmallit.

Tämä sekä nopeuttaa, helpottaa että yhtenäistää ammatillisen koulutuksen käytäntöjä. Lisäksi se helpottaa yhteydenpitoa myös työssäoppimissopimusyrityksiin. 

Uutta on se, että työssäoppijalla on nyt mahdollisuus saada työnantajalta korvaus tehdystä työstä ilman, että työnantajan ja työssäoppijan välille syntyy työsuhde. Tämä on erinomainen mahdollisuus sitoa ja motivoida työssäoppija yritykseen. Lisäksi se kertoo, että työnantaja on halukas kehittämään yhteistyötä sekä työssäoppijan että koulutuksen järjestäjän kanssa. Voidaan myös olettaa, että työpaikkaohjaajan ohjauksen taso pysyy korkeampana. 

Julkaisussa on hyvin nostettu esille laajennetun työssäoppimisen haasteita; "opettajien työn resurssointi, pedagogiset haasteet, työpaikkojen mahdollinen kapea-alaisuus, opiskelijan vertaistuen puute, työelämän suhdannevaihtelut ja työssäoppimisen ohjaus työpaikalla. Työssäoppimisen onnistuminen edellyttää opiskelijan aktiivisuutta (alkaen työssäoppimispaikan hakemisesta), työelämätaitoja ja omatoimisuutta. Lisäksi koulutuksen järjestäjän ja työssäoppimispaikan ohjaajan välisen yhteistyön on oltava toimiva, kuten myös yhteistyö muiden sidosryhmien kanssa.  

200 miljoonan euron rahoituksen leikkaus ammatilliseen koulutukseen vaikeuttaa entisestään työssäoppimisen ja opetuksen toteuttamista. On selkeää, että rahoituksen uupuessa, vaikutus näkyy mm. opettajan työn resurssoinnissa ja opiskelijahuollossa. Miten se käytännössä toteutuu, nähdään nyt syksyn 2016 aikana. Yksi vastaus lienee yksityisen rahoituksen osuuden lisäämisessä. Mutta työelämän nykyisissä haasteissa se voi olla hankalaa. 

Työelämälähtöisyys ja työelämävastaavuus on myös yksi haasteista. Miten saada koulutuksien sisällöt vastaamaan työelämän tarpeita nyt ja 10 vuoden tähtäimellä? Tämä vaatii entistä isompaa yhteistyötä eri alojen työelämän edustajien kanssa. Yhteistyön on oltava jatkuvaa ja monipuolista sekä tuottoisaa molemmille osapuolille. Monet yritykset ostavat täsmäkoulutuksena tarvittavaa koulutusta. Voisivatko ammatilliset oppilaitokset vastata tähän kysyntään? Oppilaitosten on kehitettävä kokonaisvaltaisemmin työvaltaisia oppimisympäristöjä ja monipuolisia työelämätaitoja.

Työelämävastaavuus näkyy myös työssäohjaajan ammattitaidossa, jota koulutuksen järjestäjä valvoo. Työssäni usea työssäohjaaja kritisoi työssäohjaajalle suunnattua koulutusta. Heidän selkeä mielipiteensä oli, että työssäohjaajan koulutus tulisi olla verkossa ja digitaalisessa muodossa. He ovat valmiita keskustelemaan annettuna aikana verkossa, mutta eivät mielellään lähde "johonkin luokkaan istumaan", kuten eräs työssäohjaaja kommentoi. He kaipaavat ennen työnsä alkamista selkeitä ohjeita, kuten esimerkiksi arvioinnin kriteerejä, jotta he pystyvät arvioimaan työssäoppijan kokonaisvaltaista kehittymistä työpaikalla ja katsomaan, että he osaavat antaa oikeita työtehtäviä työssäoppijalle. Moni heistä myös ehdotti sosiaaliseen mediaan perustuvaa yhteydenpitojärjestelmää, joka antaisi työssäoppijalle, työssäohjaajalle ja ohjaavalle opettajalle reaaliaikaisen keskustelu- ja kommentointikanavan. 

Kokonaisuudessaan koulutussopimuksen ehdotus ajaa eteenpäin opiskelijoiden kokonaisvaltaisia etuja. Se, vapauttaako se koulutuksen järjestäjän resursseja, ei ole selkeä asia. Toisaalta se vähentää koulutuspaikalla teoreettista opettelua, mutta lisää työssäoppimispaikkakäyntejä sekä ohjausta. Opiskelijan näkökannasta ja myös tutkinnon kokonaisvaltaisen suorittamisen kannalta olisi suotavaa, jos opiskelija voisi suorittaa useamman näytön työpaikalla. Tämän edellytyksenä on opiskelijan oma aktiivisuus ja motivaatio ja se, että työssäohjaaja ja työssäoppimispaikkayritys tarjoavat siihen mahdollisuuden ja ohjauksen. Digitaalisia metodeja ja välineitä olisi lisättävä myös sen vuoksi, että se mahdollistaa monipuolisen, reaaliaikaisen ja kustannustehokkaan tavan kommunikoida eri sidosryhmien välillä. Tarvitaan myös koulutuksen järjestäjän puolelle henkilöitä, jotka tekevät entistä enemmän työtä työelämälähtöisyyden eteen. 

(Lähde: Aaltola Maija, Vanhanen Raimo. 2016. Ehdotus koulutussopimuksen käyttöönotosta ammatillisessa koulutuksessa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:8.)