Ope Oppii

OPE OPPII

Ensimmäisen verkostotapaamisen (31.5.2016) lopussa Tapio kommentoi keskustelua hienosti “ope oppii”. Siitä tuli heti mieleen oma ryhmäni ja sen kanssa kasvaminen ensimmäisen merkonomivuoden aikana. Ope oppi.

Ensinnäkin taustatietoja; luokassa on 20 oppilasta, joista puolet käy kaksoistutkintoa, lukio-merkonomi. Toisesta puolesta seitsemälle oppilaalle tehdään erityiset henkilökohtaistamissuunnitelmat heti lukuvuoden alussa. Lukuvuoden puolessa välissä käy ilmi, että tarve on suurempi. Luokalla on sekä ulkomaalaistaustaisia että suomalaisia oppilaita. He tulevat 4 eri kaupungin alueelta. Toisen koulumatka on 10 minuuttia, kun taas toinen tulee 60 kilometrin päästä. Luokassa on 3 tyttöä ja 17 poikaa. “Energisin merkkariryhmä, mitä olen kokenut, mutta siis silleen positiivisesti”, kuten yksi apuopettaja sanoi minulle. Jep, yhdyn näkemykseen.

Toiseksi, luokalla on oppilas, joka haluaa saada erinomaisia arvosanoja ja pystyy siihen. Toisessa ääripäässä on oppilas, joka pystyy keskittymään maksimissaan kahdeksi minuutiksi hänelle annettuun tehtävään. Kolmantena ääripäänä on ulkomaalaistaustainen opiskelija, joka on ollut Suomessa 2 vuotta. Hän ei valitettavasti aina ymmärrä arkipäivän suomea, puhumattakaan ammattisanastosta. Luokan sisäinen oppilas tasoinen hajonta on suuri.

Kolmanneksi väitän, että opiskelijoiden opitut asiat ovat riippuvaisia myös peruskoulusta ja siellä annetusta opetuksesta. Aika raju väite, vai mitä? Yksi opiskelija tekee jo toisella tunnilla jakson viimeisille tunneille kuuluvia katelaskuja, kun toinen vasta miettii päässä plus-laskuja (jotka siis ovat minimipohja-asia laskennassa)…

Ope oppii, mutta mitä? Ensimmäinen asia lukuvuoden alussa oli tietysti ryhmäytyminen; miten saada näin heterogeeninen ryhmä tiimiytymään? Se onnistui erinomaisesti; ryhmä oli kaikkien opettajien mielestä paras juuri tiimiytymisen suhteen; kaveria autettiin aina, ketään ei jätetty yksin. Se oli myös yksi opettamisen sisältöön vaikuttavista ratkaisevista tekijöistä.

Kuvittele itsesi opettamaan katelaskentaa, asiakaspalvelua, markkinointia tai vaikka visuaalista myyntityötä näin heterogeeniselle ryhmälle, yksin? Miten saada oppi perille jokaiselle opiskelijalle, kun toinen etenee kaikki jakson asiat viikossa ja toinen ei ehkä saa kaikkea opittua jakson loppuun mennessä?

Käytin kaikkia mahdollisia apukeinoja, mitä vain oli tarjolla: Apuope (silloin tällöin), erityisope (kerran), yhteistyö toisen opettajan kanssa (riippuu opettajasta), yritysyhteistyötä (muutama), ryhmätöitä, esiintymisiä, erilaisia digitaalisia tehtäviä, yksilötöitä jne jne.

Miten onnistuin? Järjestin ylimääräisen vanhempainillan keväällä, koska vanhemmat halusivat tietää enemmän lastensa valinnoista toiselle ja kolmannelle vuodelle. Tätä ei oltu tehty koskaan ennen muille luokille. Paikalle saapui n. 70% vanhemmista. Lisäksi paikalle saapui opo, erityisopeja kaksin kappalein ja koulutuspäällikkö. Kävimme läpi koulutussuuntautumisvaihtoehdot, työssäoppimiset, lukujärjestykset, Wilman ja kaikki mahdolliset asiat, mitä heidän päähänsä vain pälkähti. Kolmen tunnin jälkeen ensimmäiset vanhemmat joutuivat lähtemään paikalta. Toinen vanhemmista sanoi ”Nyt ymmärrän, miksi poikamme pitää sinua parhaana opettajana.”. Se oli paras kiitos, mitä olen saanut. Erityisesti, kun tiesin, että kyseinen poika oli yksi vaikeimpia oppimisvaikeuksia omaava opiskelija. Tästä opin, että tiedotus eri tahoille on myös yksi tekijä, jolla helpotan opetusta.

Yhtenä tärkeänä tekijänä näin heterogeenisen luokan opettamisessa pidän yhteistyötä muiden opettajien välillä. Kokemus, hiljainen tieto, ops-osaaminen, erityisosaaminen jne., työpaikassani yhteistyö ja avunanto opettajien välillä toimi. Ainoana yksikkönä loimme Moodleen pohjan, josta löytyy kaikki opettamiseen liittyvä tieto ja jonne kaikki voivat lisätä tietoja, oppaita, tuntisisältöjä jne. Toimii!

Minä opin, todellakin. Elämäni parhaat ammatillisen opetuksen vuodet!

                                   Kuva: Yhteistyö Fiban.org pääomasijoittajaillasta