Oppilaan oppimaan ohjaaminen

Mitä haasteita kohtaat opetuksen suunnittelussa? Itse kohtaan haasteita oikeatasoisen sisällön tuottamisessa eri opiskelijoille. Tällä tarkoitan sitä, että jokainen opiskelija on yksilöllinen; oppimisvaikeudet vs. nopea oppiminen, matemaattinen lahjakkuus vs. erittäin heikko matemaattisesti, erinomainen suomen kielen taito vs. erittäin heikko suomen kielen taito jne. Haasteena on koota opetusmateriaali, joka vastaa jokaisen opiskelijan tasoa. Haasteena on myös pitää opiskelijan motivaatio ylhäällä kurssin, jakson ja opiskeluvuosien ajan.

Oppituntien suunnittelussa pidän kalenteriviikkoja esillä; katson, mitkä tavoitteet tulisivat olla milläkin viikolla valmiina ja jätän liikkumisvaraa. Mietin, miten toteutan tunnit ja missä. Resurssikysymys on noussut esille; tilat ovat tiukoilla ja jos jokin tila vapautuu, sen hyödyntää joku toinen heti. Mutta miten saada selville opiskelijan oppimistavoitteet?

Oppimisessa ja opetuksessa käytän yleensä monia eri menetelmiä. Yhdellä kurssilla voimme pitää luentopäiväkirjaa, tehdä kirjallisia tehtäviä, tehdä töitä tiimeissä ja parityönä, esityksiä, yritysvierailuja, visualisointia, videoita jne. Tähän olen päätynyt opiskelijoiden suuren oppimistapojen eroavaisuuksien vuoksi. Miksi? Aivan ensimmäisen lehtorin kurssini pidin perinteisellä luento+tehtävä -menetelmällä ja viimeiseksi koe. Tulos ei ollut rohkaiseva. Siitä kokeneena, aloin miettiä, miten saan tiedon perille eri oppilaille. Miten opiskelija oppii parhaiten? Kävin keskustelut opojen ja erityisopettajien kanssa, juttelin opiskelijoiden ja vanhempien kanssa. Muutaman opiskelijan tapauksessa soitin jopa edelliselle opettajalle. Sain selville, että lähes jokainen oppilas oppi eri tavalla. Joten, myös keinojen oli oltava moninaiset. Eri opiskelijoilla olivat myös erilaiset tavoitteet opiskelulle. 

Tämä edellä kuvattu ei kuitenkaan ole aina mahdollinen. Sen vuoksi olisi tärkeää, että digitaalisesti tallennetut opiskelijan tiedot olisivat ajantasalla. On tärkeää tutustua opetettavaan ryhmään etukäteen, ennen opetusmetodien, -materiaalien ja -tapojen kokonaisvaltaista suunnittelua. 

Perinteisen ryhmäopetuksen sijaan olen kokeillut erilaisia tapoja; tiimit, parit, luokan jakaminen, yksilöllinen opetus, tukiopetus, yritysvierailut, messut ja monin muun tavoin. On selkeää, että eri opiskelijat oppivat eri keinoin. Yhtenä parhaana tapana ryhmäopetuksessa olen todennut seuraavan metodin:

- kurssin ensimmäisellä tunnilla käymme läpi kurssin tavoitteet ja mitä ne tarkoittavat; mitä opiskelijalta odotetaan (konkreettisesti) ja mihin oppilas itse tähtää.  Oppilaalta vaaditaan omatoimisuutta siinä suhteessa, että hän asettaa itse omat tavoitteet jokaiselle jaksolle ja kurssille. Minkä tason hän haluaa tavoittaa?
Ensimmäisellä "aihetunnilla":

- opiskelijat asettuvat luentotaulun eteen eli tuolit puoliympyrään taulun eteen

- puhelimet ja tietokoneet kiinni

- jokaisen esitetyn kalvon juttelemme läpi; aukaisemme, mitä sanat tarkoittavat (erityisesti heikosti suomea opiskeleville), keskustelemme esimerkein, mitä ne tarkoittavat

-> avointa keskustelua, mielipiteitä ja vastaväitteitä.

Sen jälkeen jokainen tekee yksilöllisen tehtävän tietokoneella ja palauttaa sen Moodleen. Tällä eräänlaisella perinteisellä ryhmäopetustavalla olen saanut erinomaisia tuloksia eri tasoisilla opiskelijoilla. Tiedon avaaminen, tavoitteiden määrittäminen ja mielipiteiden ilmaisumahdollisuus avaavat myös muiden opiskelijoiden silmiä uusille ajatuksille. On kuitenkin huomioitava, että tämä ei sovi kaikkiin tiloihin, kursseihin tai oppilaan omiin metodeihin.

Haastan perinteisen luokkahuonemallin. Tietokoneiden edessä kököttäminen vie opiskelijan ajatukset pois opetustuntien aiheesta ja surffailu eri sivustoilla kuuluu asiaan. Sen sijaan laittaisin pöydät ja tuolit pois ja tilalle pehmeitä istuimia. Haastetaan eri keinoin opiskelijan käsitykset eri asioista. Annetaan heille rennosti tilaa miettiä ja pohtia. Jos opettaja haluaa teettää tehtävän, sen voi toteuttaa monin eri tavoin. Käyttää esimerkiksi iPadeja, muistilappuja, esityksiä tms. Joku voi oppia matematiikkaa liikunnan ja musiikin avulla. Miksi näin? Alkuun opiskelijat voivat ottaa asian liiankin rennosti. Mutta loppujen lopuksi, tämä tapa tuo opiskelijan ajatukset esillä olevaan opetusasiaan. Puhelimet ja tietokoneet eivät häiritse tilannetta. Koska tila haastaa rentouteen, opiskelijan mieli on vapaampi ottamaan sekä vastaan tietoa että tuottamaan uutta tietoa. Opiskelija viihtyy, mikä on perusedellytys motivaation ylläpitämiselle ja opintojen etenemiselle. 

Tavoitteena on myös, että tuntien aihe jää "päähän". Toimiessani yrittäjänä ja top-työpaikkaohjaajana huomasin, että lähes poikkeuksetta työssäoppijoilta puuttuivat asiakaspalvelun taidot. Opettelimme niitä työpaikalla. Työnantajan näkökannasta tämä vie todella paljon työajasta ja ne taidot tulisi osata työpaikalle tullessa. Tältä pohjalta testasin ensimmäisen vuoden opiskelijoilla erilaista tapaa oppia asiakaspalvelutaitoja. 

Teimme teatteria. Jaoin etukäteen opiskeljoille heidän roolinsa ja kävimme jokaisen kanssa yksilöllisesti roolit läpi. Tilanteena saattoi olla esimerkiksi "väsynyt äiti tulee kahden pienen lapsensa kanssa lastenvaatekauppaan. Isompi lapsista karkailee jatkuvasti, äiti räyhää ja purskahtaa itkuun. Pienempi lapsista itkee. Olet myyjä, mitä teet?". Tämä muuten on tositarina. :) Opiskelija pohti, miten tilanteeseen tulisi suhtautua, mitä pitäisi tehdä. Kun tarinan osapuolet (myyjä, äiti, 2 lasta) olivat tutustuneet rooliinsa, aloitimme esittämisen. Jokainen pääsi esittämään eri tilanteissa eri rooleja. Kuvasimme ne ja seuraavana päivänä katsoimme kaikki videot. Analysoimme yhdessä, mikä oli hyvää asiakaspalvelussa, olisiko jotain voinut tehdä toisin, mitä voisi kehittää. 

Opiskelijat lähtivät pian tämän jälkeen elämänsä ensimmäisen työssäoppimiseen. Näytön arvioinneissa esille nousivat opiskelijan asiakaspalvelutaidot. Jokainen opiskelija sai työnantajalta erinomaiset arvosanat, erityisesti myös sen vuoksi, että se oli ensimmäinen työssäoppiminen ja työnantajien mukaan "jopa heidän palkkaamansa myyjät eivät olisi voineet hoitaa tilannetta paremmin.". Upeaa!

Erinomainen esimerkki dynaamisesta työssäoppimisesta oli urheilupolkulainen opiskelija. Hän kykeni henkilökohtaistamaan, ylläpitämään ja uudistamaan opintojaan työpaikan ja koulun yhteistyön avulla. Osaa tavoitteista hän ei kyennyt tekemään työpaikalla ja ne hän suoritti koulussa. Tämä kaikki vaatii erinomaista yhteistyötä koulutuksen järjestäjän, opiskelijan ja opiskelijan työpaikan välillä. Tiedon on kuljettava avoimesti ja nopeasti.

Yhteisöllisestä oppimisesta annan esimerkin Moodleen avatusta keskustelufoorumista. Opiskelijoiden pohjalta heräsi kysymys, jota opiskelijat avasivat ja pohtivat yhdessä opettajien kanssa Moodlen keskustelufoorumissa. On huomioitava, että opiskelijat olivat lukion suorittaneita aikuisia, mikä mahdollisti myös ajattelumaailman laajemman käsityksen. Tämä on myös opiskelijakohtaista, ehkäpä myös kognitiivista oppimista.

Se, mitä en ole aikaisemmin kuullut, on kuormittavuusanalyysi. Tämä on minulle teoreettisesti uusi asia, mutta käytännössä se on tullut esille kaikilla omilla kursseilla. Se, mitä ei ole koskaan tehty edellisessä työpaikassani on, ettei yhden kurssin kuormittavuutta ole verrattu opiskelijan kaikkien kurssien kokonaiskuormitukseen ja verrata sitä opiskelijan omiin opiskelutahtiin. Tämä ydinainesanalyysiosio olisi erittäin tärkeä tehdä jokaisen jakson aikana. Se vaatii yhteistyötä opiskelijan, opettajien ja muun opiskelijahuollon kesken, vie resursseja, mutta antaa paljon takaisin.

Kuten yllä olevasta voi jo havaita, itse opin parhaiten tekemällä, "learning by doing". Kokeilemalla erilaisia tekniikoita, epäonnistumalla ja onnistumalla. Yhteistyötä tekemällä. Antamalla vastuuta ja vapautta. Tuntuu, että suunnittelu on enemmän oppimisen suunnittelua kuin opetuksen suunnittelua. Oppimisen ohella myös opetus menee perille. :)

(Kuva Kuopion torilta, opiskelijaryhmän esitys opetuksen harjoitteena)