Osallistuin Kipinöivien YTO -webinaariin, Erilaisuuden huomioiminen opetuksessa. Alkutehtävänä oli lukea läpi Helsingin Sanomien artikkeli ja tehdä testi: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1477624535579. Jos olisin ollut nuori, olisin ihmetellyt monia sen testin kysymyksiä. Mutta, elämää nähneenä ja monia kulttuureja kokeneena, tiesin kysymysten tärkeyden. Testin mukaan parisuhteemme oli tasa-arvoinen. :)
Opettajamme Kari Kekkonen lähetti Kipinöivien opeopettajien 10.1.2017 ja vahvistus saapui 16.1.2017. Sinänsä vahvistus tuli liian myöhään. Olin jo sopinut muuta menoa, mutta siirsin sitä, jotta pääsin tänne. Ts. jatkossa osallistumisen vahvistus tulisi lähettää lähes viikkoa aikaisemmin.
Alkuun tuli video, jossa Haaga-Helian opiskelijaopettajat kertoivat, miksi tuntuivat olevan erilaisia: "oikea ala, väärä koulutus", "olen hidas, tarvitsen enemmän aikaa kuin muut", "olen toisesta kulttuurista, ulkomaalainen ja eri näköinen", "liian vanha jalkapalloilija jne.". Video oli hyvä alussa. Toisaalta, ääni ja kuva eivät olleet tasapainossa, väliin kuului ihmeellisiä kommentteja, ääni hävisi jne. Kun kysyttiin, miten olet erilainen, vastasin, "En ole erilainen, olen omanlaiseni." Kiva alku!
Alkuun tuli video, jossa Haaga-Helian opiskelijaopettajat kertoivat, miksi tuntuivat olevan erilaisia: "oikea ala, väärä koulutus", "olen hidas, tarvitsen enemmän aikaa kuin muut", "olen toisesta kulttuurista, ulkomaalainen ja eri näköinen", "liian vanha jalkapalloilija jne.". Video oli hyvä alussa. Toisaalta, ääni ja kuva eivät olleet tasapainossa, väliin kuului ihmeellisiä kommentteja, ääni hävisi jne. Kun kysyttiin, miten olet erilainen, vastasin, "En ole erilainen, olen omanlaiseni." Kiva alku!
Miten saataisiin erilaisia ihmisiä yhteen? Se on todella tärkeä kysymys jokaisen uuden ryhmän aloittaessa opiskelut! Vastauksena oli mm. ryhmäytyminen, luokan omien sääntöjen luominen, retkillä käyminen jne. Hyvä ryhmähenki helpottaa opetusta. Juhani veti monia kysymyksiä yhteen hienosti ja myös kommentoi niitä hyvin.
Linda Annala käsitteli erilaisuutta käsitteenä. Kaikessa erilaisuuden kohtaamisessa lähtökohtana ovat omat olettamukset. Essentialismilla tarkoitettiin olemusajattelua; miten ihmisellä on erilaisia olemuksia, jotka lähtevät sisäänrakennetuista ominaisuuksista. Ne ovat aika stabiileja ja biologisia ominaisuuksia ihmiselle. Erilaiset olemukset ennustavat käyttäytymistä ja toimivat selittävänä tekijänä. Esim: Oleminen naisena selittää hoivaavaa käytöstä. Konstruktionistisen näkökulman mukaan erilaisuudet ovat valtasuhteiden tulosta. Jokaisessa tilanteessa erilaisuuksia aktiivisesti tuotetaan. Erilaisuudet heijastavat yhteiskunnan vallassa olevia käsityksiä siitä, kuka on samanlainen ja kuka on erilainen. Kielen kautta voidaan rakettaa todellisuutta. Mielestäni nämä molemat näkemykset/olettamukset ovat vallalla erilaisissa suhteissa.
Miten käsitteet vaikuttavat erilaisuuden kohtaamiseen opetuksessa? Essentialistisen näkemyksen mukaan erilaisuudet tulee huomioida, mutta konstruktivistinen näkee opetustilanteen aktiivisena paikkana vahvistamaan erilaisuuksia. Tähän väliin tuli kysymys, "Pitäisikö kaikkia kohdella eri tavalla ja mukauttaa opetusta sen mukaan?". Sieltä puhuja poimi muutamia chat -ajatuksia. Erilaisuus on huomioitava, on löydettävä eri reitit, jotta päästään samaan lopputulokseen.
Tiina Piirainen puhui monikulttuurisuudesta opetuksessa. Hänen kielivarastonsa oli hersyvän monipuolinen! Hänen mukaansa ensin pitää tehdä kulttuurikartoitus; mistä tulee, mitä kieltä puhuu, poliittinen tilanne jne. Jos opiskelijalla on suomenkieli toisena kielenä, silloin tulee huomioida materiaalit; selkokielinen, yksinkertaistaminen ja kuvat. Pääasian tuominen esille on tärkeää. Opetuksessa tulee suosia ryhmä- tai parityöskentelyä esim lautapelejä pelaten -> rento fiilis ja nopeampi oppiminen. Ja tottakai, toisto on kenelle tahansa opiskelijalle aina tarpeen. S2 -oppilaan tulisi saada osoittaa oppiminen monipuolisesti; suullisesti, kirjallisesti, sanakirjan avulla. Tutorit voivat hyvin auttaa S2 -opiskelijoita. Myös testeillä pystytään kartoittamaan oppilaan taustaa ja osaamisen lähtökohtaa. Mitä erilaisuus ja monikulttuurisuus vaatii opettajalta? Tiimityötä, jonka kesken on hyvä tehdä työtä. Tukemista, naurua, selkeyttä työn sisällöstä. Viimeiseksi Tiina antoi muutamia hyviä linkkivinkkejä. Tiinan osio antoi varmasti monelle selkeitä työvälineitä erilaisuuden kohtaamiseen. Hyvä!
Juhani puhui kielivaikeuksista opetuksessa. Olen myös omassa opetuksessani Omniassa kohdannut opiskelijoita, joilla on suomen kielen vaikeuksia. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen alussa testit, joissa katsotaan kielitaito. Jos tulos on huono, oppilaalle katsotaan erilaisia tukitoimia kuten esim. tukiopetus, erityisopetus, lisäkurssit suomen kielessä jne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että merkonomi -opintoihin pitäisi olla kielitestit. Miksi? Koska jos opiskelija ei osaa puhua tai ei ymmärrä suomea, hän ei tule kunnolla pärjäämään, sillä koulutus on alusta lähtien ammattikieltä. Ammattikielen ymmärtäminen edellyttää "peruskielen" osaamista.
Linda Annala käsitteli erilaisuutta käsitteenä. Kaikessa erilaisuuden kohtaamisessa lähtökohtana ovat omat olettamukset. Essentialismilla tarkoitettiin olemusajattelua; miten ihmisellä on erilaisia olemuksia, jotka lähtevät sisäänrakennetuista ominaisuuksista. Ne ovat aika stabiileja ja biologisia ominaisuuksia ihmiselle. Erilaiset olemukset ennustavat käyttäytymistä ja toimivat selittävänä tekijänä. Esim: Oleminen naisena selittää hoivaavaa käytöstä. Konstruktionistisen näkökulman mukaan erilaisuudet ovat valtasuhteiden tulosta. Jokaisessa tilanteessa erilaisuuksia aktiivisesti tuotetaan. Erilaisuudet heijastavat yhteiskunnan vallassa olevia käsityksiä siitä, kuka on samanlainen ja kuka on erilainen. Kielen kautta voidaan rakettaa todellisuutta. Mielestäni nämä molemat näkemykset/olettamukset ovat vallalla erilaisissa suhteissa.
Miten käsitteet vaikuttavat erilaisuuden kohtaamiseen opetuksessa? Essentialistisen näkemyksen mukaan erilaisuudet tulee huomioida, mutta konstruktivistinen näkee opetustilanteen aktiivisena paikkana vahvistamaan erilaisuuksia. Tähän väliin tuli kysymys, "Pitäisikö kaikkia kohdella eri tavalla ja mukauttaa opetusta sen mukaan?". Sieltä puhuja poimi muutamia chat -ajatuksia. Erilaisuus on huomioitava, on löydettävä eri reitit, jotta päästään samaan lopputulokseen.
Tiina Piirainen puhui monikulttuurisuudesta opetuksessa. Hänen kielivarastonsa oli hersyvän monipuolinen! Hänen mukaansa ensin pitää tehdä kulttuurikartoitus; mistä tulee, mitä kieltä puhuu, poliittinen tilanne jne. Jos opiskelijalla on suomenkieli toisena kielenä, silloin tulee huomioida materiaalit; selkokielinen, yksinkertaistaminen ja kuvat. Pääasian tuominen esille on tärkeää. Opetuksessa tulee suosia ryhmä- tai parityöskentelyä esim lautapelejä pelaten -> rento fiilis ja nopeampi oppiminen. Ja tottakai, toisto on kenelle tahansa opiskelijalle aina tarpeen. S2 -oppilaan tulisi saada osoittaa oppiminen monipuolisesti; suullisesti, kirjallisesti, sanakirjan avulla. Tutorit voivat hyvin auttaa S2 -opiskelijoita. Myös testeillä pystytään kartoittamaan oppilaan taustaa ja osaamisen lähtökohtaa. Mitä erilaisuus ja monikulttuurisuus vaatii opettajalta? Tiimityötä, jonka kesken on hyvä tehdä työtä. Tukemista, naurua, selkeyttä työn sisällöstä. Viimeiseksi Tiina antoi muutamia hyviä linkkivinkkejä. Tiinan osio antoi varmasti monelle selkeitä työvälineitä erilaisuuden kohtaamiseen. Hyvä!
Juhani puhui kielivaikeuksista opetuksessa. Olen myös omassa opetuksessani Omniassa kohdannut opiskelijoita, joilla on suomen kielen vaikeuksia. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen alussa testit, joissa katsotaan kielitaito. Jos tulos on huono, oppilaalle katsotaan erilaisia tukitoimia kuten esim. tukiopetus, erityisopetus, lisäkurssit suomen kielessä jne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että merkonomi -opintoihin pitäisi olla kielitestit. Miksi? Koska jos opiskelija ei osaa puhua tai ei ymmärrä suomea, hän ei tule kunnolla pärjäämään, sillä koulutus on alusta lähtien ammattikieltä. Ammattikielen ymmärtäminen edellyttää "peruskielen" osaamista.
Lopuksi näytettiin video, eli miten olen samanlainen kuin muut: "olen hiljainen kuten muut", "samaistun ulkomailla asuneisiin ihmisiin", "samaistun ihmisiin jotka tulevat Suomeen muista kulttuureista", "opiskelen kanssanne samassa ryhmässä", "kuulun tähän ryhmään tasavertaisena", "olen isä"ja "parhaiden ystävien kanssa olen samanlainen". Ja sitten pyydettiin vastaamaan chattiin, "miten koen olevani samanlainen kuin muut". Tämä erilaisuuden ja samankaltaisuuden vetäminen vastakkain oli hauska idea. Myös videon näyttäminen sekä alussa että lopussa toimi. Välillä oli hankala seurata sekä esitystä että chattia. Mutta kaiken kaikkiaan, hyvin vedetty esitys ja opetustilanne.
Yhteenvetona Juhani sanoi, että "Henkilökohtaistaminen on äärimmäisen tärkeää. Tulee löytää vahvuuksia jokaisesta yksilöstä. Löytää se erilaisuus, joka on myös se vahvuus. Ja sitä kautta saada ryhmädynamiikka toimimaan hyvin.".
It's not about the race, colour, politics or religion.
It's all about the people and humanity.
Minäkin osallistuin Kipinän YTO-sessioon ja olen pitkälti samaa mieltä kuin sinä heidän tekemistään ratkaisuista.
VastaaPoistaErilaisuus - samankaltaisuus-videot olivat toimiva ratkaisu. Erityisesti pidin siitä, että ne olivat ihmisen puhetta ihmiselle. Tärkeilemättömiä ja jopa arkipäiväisiä, mutta toivat asia läheisiksi. Lindan pieni teoreettinen osuus antoi sysäyksen teoreettiseen hahmotukseen.
Pidin ryhmän tavasta tuottaa sessio niin, että jokaisella oli yhtä vahva rooli. Yhteistoiminnallisuus tuli hyvin esille ryhmän toiminnassa. Meidän osallistujien vuorovaikutus puolestaan toteutui chatin kautta, mutta se oli tässä kontekstissa ihan riittävä.
Antoi meille kaikille mielenkiintoisen menetelmän käyttöön.