Teemaluentojen kommentointi 3: Opetus- ja oppimisnäkökulmat sekä käyttöteoria (Raehalmi, Pasanen, Hein)

Outi Raehalme, Heikki Pasanen ja Irene Hein keskustelivat opetus- ja oppimisnäkemyksestä sekä käyttöteoriasta. Mitä ne pitävät sisällään?

Kasvata luonnetta, niin pärjäät. Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan Brittien haluavan vahvistavan oppilaiden luonteen vahvistamista. Eli humanistinen näkökulma opetukseen! Samaan tähdätään mielestäni myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden omatoimisuuden korostamisen kautta, tavoitteita asettaen ja niihin pyrkien. 

Voiko opetusta ja oppimista ymmärtää ja analysoida? Kyllä, keskustelijoiden mukaan. Teoriat, oppimisnäkemykset ja niiden taustalla olevat ihmiskäsitykset antavat apua oppimiseen ja opetukseen. Historiasta pystytään ammentamaan paljon; antiikista lähtöisin oleva humanismi antaa pohjan opetukselle ja oppimiselle. Luonnontieteiden kautta behaviorismi on tuonut oman osansa aiheeseen. Esim. työtehtävien pilkkominen ovat vaikuttaneet ihmistieteiden käsitykseen ja syntyyn. Ajan myötä haluttiin mitattavissa olevaa opetusta. Työn ja aikuiskoulutuksen kautta rationaalista käyttäytymmistä kuvaava kognitivismi nousi esille.

Nämä kaksi videokeskustelua käsittelivat täysin teoreettisia oppimiskäsityksiä. Keskustelijat selittivät eri oppimisnäkökulmia, joista tähän poimin tähän erittäin lyhennetysti muutaman:
a) Konstruktivismi = rakennelma, jossa ihminen oppii käyttämänsä historian päälle. Ts. opettajan on orientoiduttava osallistujien näkökulmiin.
b) Kognitiivinen = opettaja ohjaa oppimista.

c) Humanismi = käsittelee ihmistä ja hänen kokemuksiaan. Ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on synnynnäinen kasvutarve.
d) Behaviorismi = käsittelee näkyvää käyttäytymistä.  Ihminen on tyhjä taulu, joka muokkautuu ympäristön myötä.
e) Sosiokulttuurinen = toi opetukseen realistisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Missä mennään nyt? Mihin suuntaan menemme? Yhteiskunta on aina vaikuttanut opetukseen ja oppimiseen. Oppimiseen on tullut entistä enemmän sosiaalinen näkökulma. Näkyvissä onkin sosiokonstruktionismin aallon harja, eli teemme ja luomme yhdessä. Digitalisoituminen ja globalisaatio vaikuttavat opettamiseen; uudet oppimismuodot jatkavat sosiokulttuurista opetusnäkemystä. Suomessa ei ole vielä nostettu esille psykodynaamisia ja analyyttisia, kehollisuutta ja ruumiillisuutta painottavia menetelmiä. Keskutelijoiden mukaan ne nousevat Suomessakin jossain vaiheessa esille. Todellisuus ei rakennu luokkahuoneen sisäpuolella. Päinvastoin, todellisuus rakentuu ulkopuolella ja ulkopuolelta nousee haasteita. Tämä näkyy esimerkiksi ammatillisessa mallissa työssäoppimisesta ja oppisopimusmallissa. "Learning by doing".

Miten voimme opettaa ilman että meillä on käsitystä puhutusta? Opettajat ovat opiskelleet oppimista vuosikymmeniä. Ongelma on, että jos opettaja ei pysty sanallistamaan omaa opetustaan, jää toistamaan samaa. Näiden keskustelijoiden yllä esittämien "ismien" avulla opettaja pystyy paremmin analysoimaan työtään. Teoriat ja tietokäsitykset auttavat opettajia löytämään yhteisen kielen. Erilaiset näkökulmat täydentävät opettamista. Vuorovaikutuksessa voi arvioida omaa ihmiskäsitystään; esim. mitä mä ajattelen omista opiskelijoista?

"Käytäntö ilman teoriaa on puuhastelua. Ja teoria ilman käytäntöä on viisastelua."- Paula Frede


 Onko näin? Voimmeko opettaa ilman teoriaa? Käytännössähän olemme oppineet ajan myötä erilaisia tapoja käsitellä ihmissuhteita, keskustella ihmisten kanssa, kanssakäydä heidän kanssaan. Myös siinä otamme mallia opitusta, ehkäpä rakennamme myös uutta entisen päälle.

Keskustelijat kävivät läpi myös käyttöteoriaa eli sen mukaan ihminen käyttää jotain ajattelutapaa, jonka mukaan toimii (tietoinen vs. tiedostamaton). Käyttöteoria koostuu uskomuksista ja näkemyksistä, opituista tavoista toimia ja ajatella. Se on opettajan oma ajattelu työstä, oppilaista jne. Käyttöteoriassa yhdistyvät teoria, toiminta ja käytäntö eli käytännöstä nostetaan teoriapohja. Monet asiat muodostuvat tavoiksi, joita ei välttämättä edes havaitse (esim. pyörällä tai autolla ajaminen).


Entäpä jos opettajan oma käyttöteoria poikkeaa siitä, mikä on oman työpaikan tapa toimia? Opettaja voi uupua ja hämmentyä. Opettajan pitääkin selkeämmin ymmärtää oma käyttöteoriansa ja miten sitä hyödyntää. Nykyinen talousajattelu pakottaa opettajankin lähtemään liikkeelle tosiasioista. Toimivatko nämä ajatukseni käytännössä? Mistä koostuu ammatillinen perustietoni? Toinen naisista kommentoi: "Vahva ammatillinen identiteetti antaa rauhan eli ei tarvitse lähteä joka tuulen mukaan." Eikä opettaja uuvu.

Eniten kaikista teorioista pidin käyttöteorian oppimisnäkemyksestä.  Puhtaimmillaan käyttöteoria on  HEKSissä (hlökohtainen kehittymissuunnitelma), jota myös me opeopiskelijat suoritamme. Eli, käytän oppimisessani sekaisin oikeastaan kaikkia eri teorioita! Keskustelijat kommentoivat, että opeopintojen aikana voi rauhassa pohtia omaa kehittymistä ja oppimis- ja opetusnäkemyksiään. Käytännössä opiskelija ei välttämättä ymmärrä, että oppimista on tapahtunut. Sen oikeastaan näkee ja ymmärtää käytännön tilanteissa. Toki digitalisaatio on tuonut uusia välineitä opetukseen ja niiden opettelu on välillä raskasta. Erityisesti kun on yhtäaikaisesti monta eri sovellusta osattavana ja salasanat muistettavana. :) Samoin monikulttuurisuus on asettanut monet opetusnäkemykset uusille urille. YTO-tehtävistä on puolestaan löytänyt apuja mm. erilaisiin digitaalisiin opetusvälineisiin.

Pidin erityisesti Heikki Pasasen tavata avata ja selittää erilaisia näkemyksiä. Hän osasi asiansa. Videoilla näytettiin monia kirjoja, etäältä. Olisi ollut hyvä, jos videoon olisi saanut samalla kirjojen nimet kirjoitettuna. Videoilla oli jatkuvasti vain 3 ihmistä, joista kaksi ihmistä olivat vastakkain, sivukuvat näkyvissä. Kuvan laatu oli tylsä; oli aika puuduttavaa katsoa vain 3 ihmisen kuvaa yli puolen tunnin ajan per video.Videon laatu oli myös huono; kohinaa, valotus väärin jne. Sisältö sen sijaan oli hyvä ja asiantunteva!

Teemaluentojen kommentointi 4: Verme - vertaisryhmämentorointi, Merja Alanko-Turunen ja Heikki Pasanen

 

Moniko tietää, mitä Verme tarkoittaa? Katsoin Merja Alanko-Turusen ja Heikki Pasasen videon vertaismentoroinnista. Verme:llä siis tarkoitetaan vertaisryhmämentorointia. Ammatillisen koulutuksen työelämä peilaa jatkuvasti kehittyvää ja muuttuvaa työ- ja talouselämää. Muutos vaatii opettajilta erilaisia rooleja, sillä perinteiset opetusmenetelmät eivät enää ole riittäviä. Tällöin kysymyksinä ovat muun muassa se, millaista työtä ollaan tekemässä ja milloin opettajan työ on riittävää. Näihin työelämän tarpeisiin on kehitetty vertaisryhmämentorointi.

Verme:ssä vertaisella tarkoitetaan toista samaa työtä tekevää tai samassa kontekstissa työskentelevää ihmistä. Vertainen pitää sisällään kolme eri ulottuvuutta jotka ovat; eksistentiaalinen vertaisuus, epistemologinen (tieto-opillinen) vertaisuus ja eettinen vertaisuus. Eksistentiaalisella vertaisuudella tarkoitetaan sitä, että vaikka henkilöt ovat organisaatiossa eri asemissa, he kuitenkin jakavat jotakin yhteistä. Epistemologinen vertaisuus tarkoittaa sitä, että osallistujat tuovat jotakin omaa keskusteluun, jota sitten jäsennetään yhdessä. Eettinen vertaisuus taas tarkoittaa, että jonkun täytyy ottaa vastuu prosessin etenemisestä.

Verme vaatii tilaa ja aikaa. Tällä tarkoitetaan rauhaa reflektoida ja pohtia omaa tekemistään. Tämä auttaa jäsentämään opettajan omaa paikkaa eri prosesseissa. Vermen tavoitteena on työhön, työstä ja työssä oppiminen, missä keskeisessä roolissa on oman työn kehittäminen sekä työssä jaksamisen parantaminen. Merkittävää on mahdollistaa keskustelu oman työn kehittämisestä. Vermen avulla arkea ikään kuin työstetään näkyväksi.

Tärkeää vertaisryhmämentoroinnissa on yhdessä muodostetut tavoitteet. Yhteiselle tapaamiselle tulisikin asettaa selkeät tavoitteet ja syyt sille, miksi kokoonnutaan. Tavoitteena voi olla esimerkiksi työhyvinvoinnin parantaminen. Verme-istunnot tuleekin näin organisoida. Kokoontuminen tulee sopia ja sille tulee varata aika ja paikka. Hyvä tapaamisrytmi on esimerkiksi kerran kuukaudessa puolen vuoden ajan. Ryhmä sopii työskentelylle säännöt ja keskustelulle aihe-alueet. Tärkeää kokoontumisten aluksi on rauhoittua ja tiedostaa tilaan tuleminen (check-in-vaihe). Tätä voidaan edistää esimerkiksi kuulumiskierroksella, jonka tavoitteena on luoda sopiva ilmapiiri tapaamiselle. Tämän jälkeen aloitetaan työstövaihe, jossa keskustelunaiheet otetaan puheeksi. Lopuksi tapaamisen antia analysoidaan yhdessä (check-out-vaihe). 

Vermeä voidaan käyttää työyhteisön kehittämisen välineenä. Se lisää tietoisuutta omasta ja muiden työstä ja voidaan ajatella, että tätä kautta se myös luo keskusteluyhteyden ihmisten ja organisaation eri prosessien välille. Vermen avulla voidaan lisätä työmotivaatiota ja edistää työssä jaksamista. 

Olen täysin samaa mieltä, siitä että Verme voi olla hyvä työmotivaation ja työssä jaksamisen väline. Olen osallistunut Vermeen, mutta siinä ilmeni monia ongelmia. Ensinnäkin Verme -ryhmä koostui monen eri alan yksilöistä. Aloja eivät yhdistäneet mitkään muut kuin työnantaja. Työn sisällöstä löytyi hieman yhteistä mm. opiskelijoiden ikäjakaumalla. Kokemalleni Vermelle yritettiin löytää sopivaa aikaa kaikkien kesken; ei onnistunut. Verme tapahtui n. 2 kk:n välein. Istunnoissa ollessani koin, ettei ratkaisukeskeisiä elementtejä noussut esille. Päinvastoin, osallistujat vain valittivat työstään eikä mitään työmotivaation lisäämiseen tai työssä jaksamisen edistämiseen liittyviä tapoja tai tehtäviä tehty. Vermet olivat mielestäni todella raskaita ja jäinkin niistä sen vuoksi pois. 

Verme vaatii johtajuutta, selkeää rakennetta ja käsiteltävien aiheiden ratkaisukeskeisiä toimintatapoja. Vermen tulee peilata opettajan jokapäiväistä työtä. Oikealla tavalla toimiessaan Verme  on varmasti hyvä väline.  

Teemaluentojen kommentointi 2: Opettajaheimot ja työn tulkinnat + Opettajaheimot II, Kimmo Mäki

Opettajaheimot? Mitä ihmettä? Työn tulkinnat? Tähän on tutustuttava.

Kari Mäen esitys pohjautui hänen väitöskirjatutkimukseensa mm. työkulttuurista. Mäen mielestä haasteet, keinot ja jännitteet ovat eri kouluasteissa samat. Organisaatiokulttuuri on hänen tulkintansa mukaan ensisijaisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta ja vuorovaikutusten merkitysten tulkintaa.

Mitä ovat työkulttuuriheimot? Kari Mäen mukaan kaiken pohjalla on organisaatiokulttuuri, joka rakentuu mm. arvoista, symboleista, sankaritarinoista ja heimokielestä. "Virallisen" organisaatiokulttuurin sisällä on myös erilaisia työkulttuureita. Työkulttuurilla on keskeinen merkitys siinä, miten opetus- ja oppilasyhteisössä sitoudutaan "heimoihin". 

Työkulttuuri on siis työyhteisön eli "heimon" kokonaisuus. Tämän ymmärsin erilaisten ihmisten "liittymisinä". Työkulttuuri näkyy käsityksinä sanomattomista asioista, omasta ammattikielestä, juhlista, artefakteista, symboleista ja arvotulkinnoista. Työkulttuuria jaetaan henkilöstön kesken. Se on myös voimakkain työyhteisöä ohjaava väline. Miksi työkulttuurin tunnistus on tärkeää? Ehkäpä siksi, että työyhteisö on ihmiselle päivittäinen vuorovaikutusympäristö sekä motivaattori.

Mäki kommentoi, että työkulttuurin sisällä on vielä erilaisia ryhmiä, esim. yksilökeskeinen, kutsumukseen perustuva, pakotukseen perustuva/suorittava, kuppikuntien porukka ja moniosainen ja -tasoinen ryhmittymä. Tutkimuksessaan Case ammattikouluista hän löysi kaksi eriryhmittymää, jotka klikkiytyivät eivätkä kohdanneet. Tämän lisäksi Mäki esitteli myös 4 eri opettajaheimolaista:

1) Roolikameleontti; osallisena useassa työyhteisössä, useita työrooleja, kerroksinen työ, työsiirtymiä päivässä useita, ohjaustapa yhteisöllinen, haluaa jakaa ja kehittää toisten kanssa. Sitoutunut. Motivoituu monitahoisesta työstä, mutta voi myös uupua siitä.

2) Asiantuntija; substanssikeskeinen yhdessä työyhteisössä omalla koulutusalallaan, tiukka reviirinvartija, jokainen kehittää omista lähtökohdistaan, kokee amk:n etäisenä ja syyttää amk:n hallintoa omasta substanssiosaamisestaan

3) Tietotyön lobbari; useita työryppäitä, rakastaa verkostoitumista, motivoituu vaihtelevasta työstä ja sitoutuu sitä kautta työyhteisöön

4) Sitoutunut pedagogi; Substanssikeskeinen, parin työyhteisön toimija. Ei kehitä uutta yhteistyössä vaan uusintaa vanhaa, rakastaa yksintoimista, sitoutunut opiskelijoihin, taloonsa ja opetukseen hyvän maineen vuoksi.

Johtamisen monitasoiset opinnot suorittaneena ja johtoasemassa sekä opetusmaailmassa yli 15-vuotta toimineena mietin, mitä hyötyä tällaisesta tutkimuksesta on konkreettisesti. Mietin opettajaheimoja kokemusta vasten. Ensinnäkin, työ- ja organisaatiokulttuurin ohjaaminen vaatii herkkää ja samalla vahvaa ihmisten ja asioiden johtamista. Jos suuntaa antavaa ja ohjaavaa sekä yksilöitä tukevaa johtamista ei ole, organisaatio ja "heimo" on hukassa. Tämän olen nähnyt yhdessä koulutusalan työpaikassa. Käytännössä se näkyi opetuksen jaon sekavuutena, ohjeiden ymmärtämättömyytenä, työtekijöiden välisenä kiusaamisena, tehottumuutena, opiskelijoiden negatiivisena reagointina jne.

Lisäksi tunnistin Mäen määrittelemät eri hahmot kahdesta eri opetusalan organisaatiosta. Lisäisin hahmoihin myös esimerkiksi "Luovuttajan" (joka ei enää jaksa motivoitua, haluaa vain suoriutua päivästä kotiin) ja "Pomottajan" (kaikkitietävän työntekijän, joka ei siedä muista mielipiteitä ja on kateellinen muille). Myös tässä näen johtamisen tärkeyden; jotta erilaiset roolit saadaan kohti yhteistä tavoitetta, työskentelemään tulosta rakentavasti yhdessä, tarvitaan ihmisten ja asioiden johtamista (leadership and management). Hankalimpana yhteistyökumppanina olen aina pitänyt asiantuntija -roolia tai sitoutunutta pedagogia -> esimerkiksi koulutusreformissa heidän kanssaan työskenteleminen on ollut todella hankalaa. On vaatinut vahvaa ja edistävää johtamista, että reformia on pystynyt em. roolittajien kanssa viemään eteenpäin.  

Työkulttuurin merkitys on tärkeä työpaikalla. Eräässä oppilaitoksessa yhden "heimon" kesken jaettiin kaikkea, mitä Mäki alussa kertoi (arvot, artefaktit jne). Se oli eräänlaista jatkuvaa mentorointia toinen toista kohti. Sen tyyppisen työyhteisön jäsenet olivat motivoituneita, sitoutuneita ja eteenpäin meneviä. He kykenivät monialaiseen ajatteluun ja kehittämään uutta.

Summa summarum; Johtamisella on todellakin iso paikkansa; on tunnistettava rajapinnat ja erilaiset roolit yhden heimon sisällä ja saatava eri heimot toimimaan keskenään. Tätä myös uusi koulutusreformi vaatii.

Tutustu sinäkin: Opettajaheimot linkin takana! ja Opettajaheimot II!

Teemaluentojen kommentointi 1; Ammatillinen koulutus - yhteiskunta -muutos, Kari Kekkonen

Sain tehtäväksi kommentoida eri teemaluentoja. Aloitin Kari Kekkosen aiheesta Ammatillinen koulutus - yhteiskunta -muutos. Miksi? Jotta oppisimme historiasta ja osaisimme korjata virheet ja ehkä tehdä omiakin virheitä ja oppia niistä, historia pitää tuntea. Toisaalta Suomen nykyinen koulutusmalli on suhteellisen uusi, maailmallakin kehuttu. On siis mielenkiintoista tietää, mihin menestystekijät pohjautuvat. 

Yhteiskunnan kehitys on vaatinut uutta koulutusta. Pientilallisten vähennettyä, suurten ikäluokkien siirtyessä kaupunkiin on syntynyt uusia työtehtäviä. Maatalouden alasajo, kaupunkien kehittyminen ja töiden siirtyminen kaupunkeihin on luonut uutta koulutusta. Tätä jatkoivat automatisaatio ja nykyisin mm. digitalisaatio. 1960-luvulla kehittynyt ammattikoulutus vastasi silloiseen työelämän tarpeeseen. Lukiokasvatus, amk-järjestelmän saapuminen ja keskiasteen uudistus rakentui 1990-luvun tienoilla. Nyt edessämme on koulutusreformi. Muutosta on tapahtunut kautta aikojen ja tulee tapahtumaan. Muutos on edellytys uuden kehittymiselle. Ts., mitä tapahtumia työelämässä tuleekaan eteen, ne muuttavat myös koulutusrakennetta pienellä viiveellä. Koulutusrakenne kuitenkin tulee aina perässä. 

Suomessa on osattu luoda kansallinen menestyskonsepti koulutuskesta. Siitä on luotu myös vientituote. Miksi siis on nyt luotu uusi koulutusreformi? Kommentoin aihetta tästä eteenpäin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta.

Erityisesti ammatillisissa aineissa on työelämän merkitys painava; pyritään seuraamaan työelämän kehittymistä ja kehittämään opetusta sen tarpeita vastaavaksi. Tässä ei aina onnistuta vaan koulutus laahaa perässä. Työelämän muutokset ovat myös todella nopeita tällä vuosikymmenellä; digitalisaatio ja globalisaatio luovat uusia asioita joka päivä rajulla vauhdilla. Luodun koulutusreformin avulla pyritään saamaan ammatillinen opetus vastaamaan työelämän kehittymistä, esimerkiksi oppisopimusmallin ja työelämäharjoitusten avulla. Toisaalta, erimerkiksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opintojen osarahoittajina voivat toimia yritykset. Sitä kautta myös ammatilliset oppilaitokset voisivat hyötyä sekä taloullisesti että opetuksen sisällön suuntaamisessa.  

Nyt jo alkaneen reformin myötä opettajan työn sisältö ja toimintatavat ovat muuttuneet. Opetussuunnitelmien uudistus korostaa opiskelijan omatoimisuutta. Rakenteiden muutos ohjaa opettajat uusiin pedagogisiin toimintamalleihin. Näkemys oppimisesta, ohjauksesta ja opettamisesta uudistuu ja on osin jo uudistunut. Esimerkiksi entinen ryhmäläiseni Emmi Ahola on erinomainen esimerkki uudesta tavasta oppia, ohjata ja opettaa. Hän siirtyi toisella luokalla opiskelemaan joustavasti: http://yle.fi/uutiset/3-9231043.

“Olin koulussa kuin piru” – Uusi opetustapa muutti Emmin käytöksen ja ulkonäön

Emmi Ahola uskoi koko peruskoulun ajan, ettei hän opi mitään. Ammattiopisto muutti häirikön kunnianhimoiseksi tsemppariksi."

Uuden reformin myötä Emmille pystyttiin tarjoamaan joustavaa opiskelutapaa. Käytännössä opiskelija suunnittelee yhdessä joustavien opintojen ohjaavan opettajan kanssa viikko- ja kuukausisuunnitelmat; mitä opintoja hän tekee minäkin päivänä, milloin tekee kokeet ja missä välissä hän suorittaa työssäoppimiset. Opiskelija saa jatkuvaa tukea opintoihinsa. 

Mielestäni tämä alla oleva kuva tiivistää hyvin yhteistyön opettajan ja opiskeljan välillä. Kuvassa opiskelija Eden ja opettaja Nina katsovat yhdessä viikkosuunnitelmaa ja tehtäviä. Tämä opettaa opiskelijaa tarttumaan opintoihin täysin eri tavalla; koska opiskelija suunnittelee itse viikkonsa sisällön ja kokeet, hän myös ottaa jo ensiaskeleen omatoimisuuteen. Lisäksi hän tietää, että hänellä on "turvaverkko" jatkuvasti käytössään eli opettajat ja erityisopettajat, tarvittaessa myös terveydenhoitaja ja muut terveydenhuollon henkilöt.

      Liiketalouden lehtori Niina Ristimäki auttaa merkonomiopiskelijaa Eden Noamia englannin tehtävissä. Noam käy tekemässä rästiin jääneitä tehtäviään kerran viikossa joustavan opetuksen ryhmässä. Muut päivät hän on työharjoittelussa.Mikko Koski / Yle

Kuten Kari Kekkonen kuvaa diasarjassaan, opettajan rooli muuttuu. Orientaation muutos on selkeästi kohti joustavuutta ja henkilökohtaistamista. Näkemys kohtaamisesta on asettanut myös kehittymismahdollisuuksia opettajille. Nuorisotakuu antaa omat haasteensa. Opettajan työn sisältö on muuttunut; opettaja ei ole enää pelkkä opetuksen antaja. Opettajan työ on kokonaisvaltaista opiskelijan ohjaamista kohti tavoitteita eli valmistumista. Se on monipuolista, haastavaa ja antoisaakin työtä. Kymmenen vuoden sisällä myös nähdään, onko koulutusreformi uudistunut. Sitä odotan mielenkiinnolla!

Kipinöivä YTO; Erilaisuuden huomioiminen opetuksessa, webinaari 17.1.2017

                                                           United people by Benetton!

Osallistuin Kipinöivien YTO -webinaariin, Erilaisuuden huomioiminen opetuksessa. Alkutehtävänä oli lukea läpi Helsingin Sanomien artikkeli ja tehdä testi: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1477624535579. Jos olisin ollut nuori, olisin ihmetellyt monia sen testin kysymyksiä. Mutta, elämää nähneenä ja monia kulttuureja kokeneena, tiesin kysymysten tärkeyden. Testin mukaan parisuhteemme oli tasa-arvoinen. :)

Opettajamme Kari Kekkonen lähetti Kipinöivien opeopettajien 10.1.2017 ja vahvistus saapui 16.1.2017. Sinänsä vahvistus tuli liian myöhään. Olin jo sopinut muuta menoa, mutta siirsin sitä, jotta pääsin tänne. Ts. jatkossa osallistumisen vahvistus tulisi lähettää lähes viikkoa aikaisemmin. 

Alkuun tuli video, jossa Haaga-Helian opiskelijaopettajat kertoivat, miksi tuntuivat olevan erilaisia: "oikea ala, väärä koulutus", "olen hidas, tarvitsen enemmän aikaa kuin muut", "olen toisesta kulttuurista, ulkomaalainen ja eri näköinen", "liian vanha jalkapalloilija jne.".  Video oli hyvä alussa. Toisaalta, ääni ja kuva eivät olleet tasapainossa, väliin kuului ihmeellisiä kommentteja, ääni hävisi jne. Kun kysyttiin, miten olet erilainen, vastasin, "En ole erilainen, olen omanlaiseni." Kiva alku!

 

Miten saataisiin erilaisia ihmisiä yhteen? Se on todella tärkeä kysymys jokaisen uuden ryhmän aloittaessa opiskelut! Vastauksena oli mm. ryhmäytyminen, luokan omien sääntöjen luominen, retkillä käyminen jne. Hyvä ryhmähenki helpottaa opetusta. Juhani veti monia kysymyksiä yhteen hienosti ja myös kommentoi niitä hyvin.

Linda Annala käsitteli erilaisuutta käsitteenä. Kaikessa erilaisuuden kohtaamisessa lähtökohtana ovat omat olettamukset.  Essentialismilla tarkoitettiin olemusajattelua; miten ihmisellä on erilaisia olemuksia, jotka lähtevät sisäänrakennetuista ominaisuuksista. Ne ovat aika stabiileja ja biologisia ominaisuuksia ihmiselle. Erilaiset olemukset ennustavat käyttäytymistä ja toimivat selittävänä tekijänä. Esim: Oleminen naisena selittää hoivaavaa käytöstä.  Konstruktionistisen näkökulman mukaan erilaisuudet ovat valtasuhteiden tulosta. Jokaisessa tilanteessa erilaisuuksia aktiivisesti tuotetaan. Erilaisuudet heijastavat yhteiskunnan vallassa olevia käsityksiä siitä, kuka on samanlainen ja kuka on erilainen. Kielen kautta voidaan rakettaa todellisuutta. Mielestäni nämä molemat näkemykset/olettamukset ovat vallalla erilaisissa suhteissa. 

Miten käsitteet vaikuttavat erilaisuuden kohtaamiseen opetuksessa? Essentialistisen näkemyksen mukaan erilaisuudet tulee huomioida, mutta konstruktivistinen näkee opetustilanteen aktiivisena paikkana vahvistamaan erilaisuuksia. Tähän väliin tuli kysymys, "Pitäisikö kaikkia kohdella eri tavalla ja mukauttaa opetusta sen mukaan?". Sieltä puhuja poimi muutamia chat -ajatuksia. Erilaisuus on huomioitava, on löydettävä eri reitit, jotta päästään samaan lopputulokseen.

Tiina Piirainen puhui monikulttuurisuudesta opetuksessa. Hänen kielivarastonsa oli hersyvän monipuolinen! Hänen mukaansa ensin pitää tehdä kulttuurikartoitus; mistä tulee, mitä kieltä puhuu, poliittinen tilanne jne. Jos opiskelijalla on suomenkieli toisena kielenä, silloin tulee huomioida materiaalit; selkokielinen, yksinkertaistaminen ja kuvat. Pääasian tuominen esille on tärkeää. Opetuksessa tulee suosia ryhmä- tai parityöskentelyä esim lautapelejä pelaten -> rento fiilis ja nopeampi oppiminen. Ja tottakai, toisto on kenelle tahansa opiskelijalle aina tarpeen. S2 -oppilaan tulisi saada osoittaa oppiminen monipuolisesti; suullisesti, kirjallisesti, sanakirjan avulla. Tutorit voivat hyvin auttaa S2 -opiskelijoita. Myös testeillä pystytään kartoittamaan oppilaan taustaa ja osaamisen lähtökohtaa. Mitä erilaisuus ja monikulttuurisuus vaatii opettajalta? Tiimityötä, jonka kesken on hyvä tehdä työtä. Tukemista, naurua, selkeyttä työn sisällöstä. Viimeiseksi Tiina antoi muutamia hyviä linkkivinkkejä. Tiinan osio antoi varmasti monelle selkeitä työvälineitä erilaisuuden kohtaamiseen. Hyvä!

Juhani puhui kielivaikeuksista opetuksessa. Olen myös omassa opetuksessani Omniassa kohdannut opiskelijoita, joilla on suomen kielen vaikeuksia. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen alussa testit, joissa katsotaan kielitaito. Jos tulos on huono, oppilaalle katsotaan erilaisia tukitoimia kuten esim. tukiopetus, erityisopetus, lisäkurssit suomen kielessä jne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että merkonomi -opintoihin pitäisi olla kielitestit. Miksi? Koska jos opiskelija ei osaa puhua tai ei ymmärrä suomea, hän ei tule kunnolla pärjäämään, sillä koulutus on alusta lähtien ammattikieltä. Ammattikielen ymmärtäminen edellyttää "peruskielen" osaamista. 

Lopuksi näytettiin video, eli miten olen samanlainen kuin muut: "olen hiljainen kuten muut", "samaistun ulkomailla asuneisiin ihmisiin", "samaistun ihmisiin jotka tulevat Suomeen muista kulttuureista", "opiskelen kanssanne samassa ryhmässä", "kuulun tähän ryhmään tasavertaisena", "olen isä"ja "parhaiden ystävien kanssa olen samanlainen". Ja sitten pyydettiin vastaamaan chattiin, "miten koen olevani samanlainen kuin muut". Tämä erilaisuuden ja samankaltaisuuden vetäminen vastakkain oli hauska idea. Myös videon näyttäminen sekä alussa että lopussa toimi. Välillä oli hankala seurata sekä esitystä että chattia. Mutta kaiken kaikkiaan, hyvin vedetty esitys ja opetustilanne.

Yhteenvetona Juhani sanoi, että "Henkilökohtaistaminen on äärimmäisen tärkeää. Tulee löytää vahvuuksia jokaisesta yksilöstä. Löytää se erilaisuus, joka on myös se vahvuus. Ja sitä kautta saada ryhmädynamiikka toimimaan hyvin.".

It's not about the race, colour, politics or religion. 

It's all about the people and humanity.

Haaga-Helia Start-Up School, Strategy Work Shop

Hellou Guys and Girls!

It's time to work out your business idea into the strategy! Yeah, at least we thought so. 

Yhdessä Elina Ilorannan kanssa kehitimme Haaga-Helian Start-Up Schoolille englanninkielisen businessidean strategiapohjan kehittämiskurssin. Kurssilla loisimme opiskelijan liikeidealle tai jo olemassa olevalle yritykselle arvot, toiminta-ajatuksen ja vision. Koska kurssi oli suunnattu kaikille Haaga-Helialaisille, se luotiin englanniksi. Kurssille ilmoittautui 5 kansainvälistä opiskelijaa. Paikalle saapui 1 opiskelija, joka puhui myös suomea. Hän saikin erityisopetusta, 2 opiskelija -opettajalta, yhdeltä couchilta ja yhdeltä opettajalta. :) Strategialuonnin kohteena oli siis Longdays -niminen start-up -yritys. 

Strategic Workshop oli tarkoitettu opiskelijoiden start-up -yrityksille, jotka jo toimivat tai ovat aloittamassa toimintaansa. Workshop opetusmetodina on erittäin vuorovaikutteinen: Lyhyen alkuteorian jälkeen kurssin ensimmäisenä tehtävänä opiskelijan tuli kertoa 20 sekunnin mittainen yrityksensä "hissipuhe". Tämän jälkeen opiskelijan oli tarkoitus itse tuottaa yrityksensä arvot. Jokainen arvo "avataan" eli kirjoitetaan ylös, mitä se käytännössä tarkoittaa. Seuraavaksi jokainen opiskelija arvioi toisten opiskelijoiden arvot. Sama metodi toistetaan toiminta-ajatuksen ja vision kanssa. Lopuksi opiskelija kirjoittaa puhtaaksi arvot, toiminta-ajatuksen ja vision. Jokaisen opiskelijan em. asiat arvioidaan siltä näkökannalta, ovatko ne samassa linjassa. Ts. onko niiden välillä punainen lanka?

Päivän aikana opettajat ja coach auttoivat vuoden ikäisen Longdays -yrityksen yrittäjää work shopin arvojen, toiminta-ajatuksen ja vision luomisessa ja tarkentamisessa. Workshopissa kyse on ajatuksen ilmaan heittämisestä ja niiden kirjaamisesta. Eri sanojen merkitysten avaamisesta. Ja, oikeiden sanojen ja lauseiden löytämisestä. Mikä ja mitkä kuvaavat parhaiten kohteena olevaa yritystä?

Päivän aikana saimmekin kaikki tavoitteet täytetyksi!

Oli hienoa huomata ja kokea, että ilman minkäänlaisesta ennakkoharjoittelusta, yhteistyö coachin ja opiskelija-opettajien välillä loisti erinomaisesti. Osa meistä on luontaisia kehittäjiä, yksi puolestaan on selkeästi projektijohtaja, joka pitää aikataulut ja sisällön käsissään. Tässä näkyykin yhteistyön voima; jaettujen vahvuuksien avulla myös yrityksen strategia luodaan vahvaksi ja toimivaksi.

Teille, jotka ette päässeet mukaan kokemaan Strategy WorkShopia, olkaa hyvä! Videosta voitte hieman katsoa, miten tämä toimintamalli käytännössä toimii. 

3.2. harjoitus, Ammatillisen koulutuksen ohjausjärjestelmä, tuloksellisuus ja rahoitus

Ammatillisen koulutuksen valtion rahoitusta on vähennetty runsaasti menneinä vuosina. Tämä on pakottanut ammatillisen koulutuksen järjestäjät uusimaan organisaatio- ja ohjausrakenteitaan. Tässä videossa esitän lyhyesti perusteet ohjausjärjestelmästä, tuloksellisuudesta ja rahoituksesta. Sen lisäksi esitän yhden ammatillisen koulutuksen järjestäjän, koulutuskuntayhtymä Omnian, case -esityksen heidän tuloksellisuudesta, rahoituksesta ja ohjausjärjestelmästä. Kuntalain muutoksen myötä koulutuskuntayhtymä aloitti 1.1.2017 alkaen Omnia Koulutuksena.

Tämä on yksi näkemys ja esitys. Toivottavasti se herättää ajatuksia ja kommentteja.