Ylimaallinen Agentuuri -konsultointi osana opeopintoja

Ylimaallinen Agentuuri on "sitoutumaton liikkuvan kuvan tuotantojen eri vaiheiden neuvontaan ja koordinointiin erikoistunut palvelutoimisto, joka auttaa löytämään optimaalisimmat filmintekijät sekä onnistumaan filmituotantoprosessissa." Yhteistyössä yrittäjä Anu Ylimaan kanssa työstimme  yrityksen strategiaa, osana opeopintojani.

Ala, jossa Ylimaallinen Agentuuri toimii, on mielestäni erittäin keskittynyt. Suomen 25 suurinta mainostoimistoa vastaa noin 70 %:a alan kokonaistuloksesta. Vuosien aikana alan liiketoimintoja on kavennettu ja täsmennetty, myös toimistoja on lakkautettu (lähde Wikipedia). Mainosalalla toimii siis mainos-, markkinointi-, viestintä-, media- ja suunnitteluyrityksiä, joista esim. mainostoimistoja on n. 2000 kappaletta. 

Taustatutkimusten mukaan Ylimaallinen Agentuuri on lajissaan ensimmäinen Suomessa: he auttavat yrityksiä ja markkinointitoimistoja ostamaan ja kilpailuttamaan eettisesti ja sitoutumattomasti liikkuvan kuvan tuotantoja sekä koordinoivat kokonaisprosessia valmiiseen mainokseen saakka. Yrittäjä toimii siis eräänlaisena "nivelenä" monen eri tahon välissä helpottaen ja auttaen kaikkia yhteistyötahoja. Yrittäjä Anu Ylimaan kokemus alalta on erittäin laaja ja monipuolinen. Nostan yhtenä esimerkkinä hänen kokemuksensa Agency Producerina: Neste Oil, Buzz Aldrin.

Tehtävänäni oli kirkastaa Ylimaallisen Agentuurin tiettyjä elementtejä strategian sisältä; toiminta-ajatus, arvot, visio, isot strategiset hankkeet, segmentit ja viestintästrategian pohjustus. Tämä suoritettiin toiminnallisessa yhteistyössä yrittäjä Anu Ylimaan kanssa.
 

Mielestäni taustalla oleva oppimisnäkemys on konstruktiivinen: opettaminen on enemmänkin oppimisprosessin ohjaamista, jossa oppimaan oppiminen lisääntyy jatkuvasti. Aikaisempaan tietoon lisättiin uusi opittu tieto ja sitä työstettiin eteenpäin uudeksi tiedoksi. Alussa esitelty laaja kokonaisuus purettiin paloihin, joita kasattiin päällekkäin; teorian ja käytännön integrointia selkeiksi teoiksi ja toiminnalliseksi tekijöiksi, jotka ohjaavat Ylimaallista Agentuuria kohti menestystä. Strategian kirkastamisessa edettiin pohjalla olevan kirjallisen strategiatyökalun mukaisesti.

Opetusmetodi oli selkeästi vuorovaikutteinen. Tietokoneella näkyvän täytettävän strategiapohjan lisäksi käytin tussia ja taulua; kyselin, haastoin, tein vastaväitteitä, myönsin ja täydensin eri ajatuksia kirjoittaen ne taululle. Pyysin Anua tulemaan taulun eteen ja selkeyttämään kuvaa ympyröimällä ydinajatukset/sanat. Pohdimme joka tilanteessa asioita ja kääntelimme niitä. Kun keskusteluiden jälkeen saimme lopputuloksen, esimerkiksi toiminta-ajatus kirkastui tähän lauseeseen: 

"Ylimaallinen Agentuuri – filmituotantoprosessin ostamisen, kilpailuttamisen ja koordinoinnin konsultointia."

Tiivis, selkeä, ymmärrettävä, sisällöllisesti kattava toiminta-ajatus Ylimaallisen Agentuuri toiminnasta. Tämä tallennettiin strategia -työkalupohjaan.

Tämän lisäksi käytin Benchmarkingia. Keskustelimme erilaisten artikkelien pohjalta strategisia asioita eri näkökulmista ja myös kokemuspohjaisista asioista ammentaen. Tämän vuorovaikutteisen opetusmetodin tuloksena saimme mm. arvot: 

"Arvomme ovat suoraselkäisyys, läpinäkyvyys ja positiivisuus. Toimimme itseämme sekä toisiamme arvostaen ja kunnioittaen, jolloin pystymme olemaan rehellisesti suoraselkäisiä ja työskentelemään yhteistyössä kaikkien kanssa positiivisesti ja läpinäkyvästi.". 

Jonka jälkeen kävimme kiinni visioon. Lopputuloksena on visio:

"Ylimaallinen filmituotantoprosessin asiantuntija. Olemme asiakkaan ensimmäinen ja luotettavin neuvonantaja. Ylimaallinen Agentuuri on filmituotantoprosessin asiantuntijayritys, johon asiakas ottaa ensimmäiseksi yhteyttä tarvitessaan liikkuvan kuvan tuotantoa.
Toimintamme pohjautuu arvoihimme. Ylimaallinen työn laatu ja ammattitaito luovat pitkäaikaisia yhteistyösuhteita ja saavat asiakkaan suosittelemaan palveluitamme.
Kehitämme jatkuvasti toimintaamme. Taataksemme ylimaallisen positiivisen laadun ja tuloksen, seuraamme intensiivisesti alan ja sen tekijöiden kehittymistä. Miten voimme palvella asiakastamme paremmin nyt ja tulevaisuudessa?"

Tarkistimme myös, ovatko toiminta-ajatus, arvot ja visio samassa linjassa. Kyllä. Vai mitä mieltä olet? Siitä siirryimme segmentteihin, jotka alun alkaen tuntuivat helpoilta. Yön yli nukuttuamme asiat selkenivät ja mitä syvemmälle asioissa menimme, sitä helpommin eri segmentit nousivat esille mm. kuormittavuus -mittarin avulla. Segmenttiä kuvaillessa ja miettiessä loimme samalla pohjaa yrityksen markkinoinnin ja myynnin työvälineeksi sekä osaksi viestintästrategiaa. Myös näitä asioita työstettäessä näkyi strategiatyön kerroksellisuus ja punainen lanka; yksi osa on osa seuraavaa, laajempaa osaa. 

Oppimisympäristönä toimi Ylimaallisen Agentuurin tilat M.O.W.ssä Pikku Roballa Helsingissä. Käytännössä tila oli suljettu pieni huone, jossa oli tv ja tietoliikenneyhteydet sekä taulu. Oviaukko oli lasista, jonka pystyi sulkemaan verholla. Tilana se oli erittäin toimiva; sopivan pieni, välineet täydelliset, yhteydet toimivat.

Strategian jalkauttaminen on usein yritykselle vaikeaa. Tässä tilanteessa strategia kuitenkin kumpusi yrittäjän toiminnasta ja hänen työstään ja oli siten erittäin selkeä työstää.  Yhteistyö sujui erinomaisesti ja yrittäjän motivaatiotaso oli huipussaan. Yrittäjä on myös jo jalkauttanut konkreettisesti strategian tulosta ja se on nähtävissä mm. heidän web-sivuillaan Ylimaallinen Agentuuri.

Tekisinkö jotain toisin? Jokainen strategian kehittämissessio on aina erilainen. Siihen vaikuttavat yrityksen koko, toimiala, henkilökemia, kehitettävä sisältö jne. Tässä tapauksessa tunsin Anu Ylimaan jo vuosien takaa. Yhteistyömme toimi ja minun oli helppo edetä asioissa yhteistyössä Anun kanssa. On kuitenkin huomioitava, että pohjalla ollut strategiatyökalu ei toimi sellaisenaan; sitä on muokattava aina yrityksen tarpeisiin sopivaksi.

Jotta pystyn kehittämään toimintaani, pyysin Anu Ylimaata antamaan palautetta työskentelystäni. Hänen luvallaan julkaisen sen täällä:

"Alkutilanne: Olet erittäin selkeäsanainen ja ymmärrettävä. Ja koska itsellänikin on jonkin verran ymmärrystä yritysstrategian perusteista ja syistä, perustelusi tavoitteista olivat erittäin kattavat.

Opetusmetodisi toimii minulle. Se on monipuolinen, eteenpäinmenevä ja muistettava. Pidän erityisesti siitä, että kyseenalaistat ja haastat, koska se saa minut miettimään asioita vielä kerran eri kanteilta.

Aikaansaatu tulos tähän mennessä on mielestäni hyvä. Tokikin olemme vielä vaiheessa, mutta mielestäni hyvässä vaiheessa suhteessa käytettyyn aikaan.

Ja kuten jo alussa kirjoitin, pidän selkeäsanaisuudestasi, suorapuheisuudestasi ja kokemuksestasi. Minun näkökulmastani katsottuna kommunikaatiomme on toimivaa. Sopivan rönsyilevää, mutta palaamme kuitenkin aina takaisin aiheeseen. Suurensuuret ja sydämelliset kiitokseni jo tähän mennessä <3"

Kiitos sekä Kari että Anu palautteesta! Tästä jatketaan eteenpäin! :)

Pedagogiset seikkailuni Omniassa

Miten toimintani muuttuisi, jos menisin ope –opintojen jälkeen takaisin työskentelemään Omnialle? Jonkin verran, mutta on selkeää, että monen asian onnistuminen on riippuvainen monesta eri tekijästä. Osaa pedagogisia seikkailujani Omniassa olenkin jo avannut muissa blogiteksteissä. Tässä alla kommentoin muutamia asioita, joihin kiinnitän nyt huomiota.

Tuntien sisällön suunnittelu alkaa siitä, kun saat koulutuspäälliköltä tiedon tulevasta jaksosta. Käytännössä se on Excel-taulukkopohja kirjainyhdistelmillä. Apua, mitä?! Mitä kurssia opetan? Montako tuntia ja missä kuussa? Kenen kanssa? Jokainen etsii sekavasta taulukosta vastauksia näihin kysymyksiin. Tämä on se ensimmäinen koetinkivi, joka tulisi muuttaa. Nykyaikana kaiken saa digitaaliseen, loogiseen muotoon. Suosittelen, että myös tämä muutetaan selkeäksi kuvioksi, joka on saatavilla heti koneelta; nimi, kurssi, ketkä muut opettavat, milloin, miten kauan kestää, oppimistavoitteet jne.

Oppimistavoitteet ovat niitä, mistä tulee lähteä liikkeelle kurssin suunnittelussa. Koska tuntien sisällön jakamisen jälkeen tiedät, mikä osa kurssista on sinun opetuksessasi, mieti oppimistavoitteet. Esimerkiksi merkonomien Asiakaspalvelun oppimistavoitteet löytyvät täältä: https://docs.google.com/document/d/10o7qqulPr2qRdU_tFORrp5xrB_sy87mcnhJhZn12Qd8/edit.

Helppo juttu, eikö? Näin ajattelin, kunnes eteeni tuli kysymys, millä syvyydellä. Tällä tarkoitan sitä, että ammattikorkeakoulun ja yliopiston käyneenä tiedän, että opetuksen sisällön taso on erilainen. Mitä se on merkonomeilla? Miten pitkälle voin edetä opetuksessa? Millä “tasolla”? Nyt osaisin heti arvioida, että koska he tulevat suoraan peruskoulusta, lähdetään täysin perusteista.

Seuraavana tutustutaan opiskelijoihin. Otetaan esimerkiksi HOPS (henkilökohtainen opintosuunnitelma). HOPSia on jo nyt käytetty, mutta sen käyttämistä pitää kehittää. Jotta opettaja pystyy arvioimaan mm. kuormittavuuden ja opetuksen sisällön, tulee tietää oppilaat jollain tasolla ennen opetuksen alkamista. Nykyisin HOPS täytetään 2-4 ensimmäisen opintoviikon aikana. Mielestäni opiskelijan pitäisi täyttää se jo ENNEN kuin tulee viettämään ensimmäistä opiskelupäivää ja tuoda se ensimmäisenä opiskelupäivänä kouluun. Henkilökohtaiset haastattelut tulee tehdä ensimmäisellä viikolla. Kun HOPS on valmis, tiettyjen opetukseen ja sen sisältöön vaikuttavien tietojen tulee olla myös opiskelijoita opettavien opettajien tiedossa heti. Käytännössähän opettaja näkee näkee jostain ohjelmasta huutomerkin jonkun opiskelijan kohdalla, jos sitäkään ja sitten ihmettelee, miksi opiskelijalla on isoja oppimisvaikeuksia.

Moni kurssi suoritetaan tällä hetkellä sisältölähtöisesti. Olen huomannut, että tämä tapa estää syvällisemmän oppimisen. Paras tapa olisikin yhdistää oppimislähtöisyys ja sisältölähtöisyys. Työssäni olenkin pyrkinyt käyttämään kriittistä ajattelua, eli sitä, että oppilas oppii ja minä opettajana siinä samalla. Se on erilaisten tekniikoiden, avoimien keskusteluiden ja myös yksilö- että tiimityön tekemistä, erilaisten opetusmetodien yhdistelmä.

Aikaisemmin olen kertonut opintojakson tavoitteet yleisesti kaikille kerralla. Jatkossa juttelen jokaisen oppilaan kanssa erikseen, mikä on hänen tavoitteensa tälle kurssille. Kerron oppimistasot ja mitä opiskelijalta vaaditaan, jotta pääsee haluamalleen tasolle. Opiskelijan tulee perustella, miksi hän tavoittelee tiettyä tasoa. Opettajan tulee tukea sitä työtä.

Kuormittavuutta ei ole koskaan arvioitu työpaikassani ja se tulisi tehdä aina ennen opintojakson alkamista. Kurssin sisältö, opetusmetodit, aikajanat jne. on suunniteltava tarkkaan. Oppilaalla kurssijaksamiseen vaikuttavat monet asiat. Esimerkiksi urheilupolkulaisen opinnot voivat kärsiä aktiivisesta ja ammattiin tähtäävästä urheiluharrastuksesta. Tai opiskelijan kotiolot voivat olla rankat. Montako kurssia opiskelijalla on tällä hetkellä? Montako kurssia minulla opettajana on tällä hetkellä? Entä käynkö onko minulla työssäoppijoita? Olli Hyppösen ja Satu Lindenin kirjoittamassa “Opettajan käsikirja – opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi” oli annettu selkeät ohjeet kuormittavuudelle. Tätä olisin kaivannut koko Omnian opetuksen ajalla. Ja tätä aion todellakin hyödyntää jatkossa.

Olen pitkäaikaisen johtamiskokemuksen perusteella ja tietämättä opetuksen pedagogisista perusteista niin syvällisesti eli tietämättäni käyttänyt sekaisin ja kokeillen eri työskentelymuotoja. Huomasin, että yksi luokka rauhoittui tekemällä tehtäviä yksilötöiden avulla, kun taas toinen luokka tarvitse keskustelua aiheesta ja tiimityötä. Pääasiassa sekoitin jokaiselle luokalle erilaisia työskentelymuotoja aina kurssin alkuun. Tavoitteena oli löytää sekä ryhmälle että yksilölle motivoiva työskentelytapa oppimiseen. Tärkeänä pidin myös omatoimista opiskelua, jossa opiskelija joutuu kriittisesti miettimään ja tutkimaan asioita. Toisinaan nämä yksilötyöt yhdistettiin osaksi isompaa kokonaisuutta ryhmätyön avulla.

Uusi OPS painottaa opiskelijan omaa, aktiivista roolia kaikessa. Se lähtee liikkeelle opintojen suunnittelusta aina valmistumispäivämäärään saakka. Opettajan tehtävä on mielestäni rohkaista tähän ja tukea sitä matkaa, joka johtaa omatoimisuuteen ja suunnitelmallisuuteen. Samalla rakennetaan erilaisia taitoja kuten yhteistyö, sosiaalisuus, yksilöllienn vastuu, työympäristö jne. Tätä työtä olisi kehitettävä Omniassa ja omassa työssäni.

Työssäoppimisen päiväkirja tai työssäoppimisraportti: lähes mahdoton tehtävä suurimmalle osalle työssäoppijoista. Jotta tähän päästäisiin, pitäisi sopia työnantajien kanssa, että opiskelija saa joka päivän lopussa tai kerran viikossa 1 tunnin ajan kirjoittaa raporttia. Tämä on myös väline opiskelijan kehittymisen itsearviointiin että opettaja pystyy seuraamaan opiskelijan kehittymistä. Tämä koko prosessi pitäisi saada alkuun Omniassa. Se, miten opiskelijan saa motivoitua tähän ja miten työnantajat suhtautuvat tähän, on eri asia. Sitä en ole vielä pedagogisesti oppinut eli tie jatkuu.

Erilaisten opetusmenetelmien runsaus oli minulle uusi ilonaihe. Helpoista vaativiin tehtäviin oli helppo tutustua. Tulen varmasti käyttämään näitä monia eri menetelmiä jatkossa opetuksessani! Outona pidin sitä, että kirjan kirjoittajat Hyppönen ja Linden pitivät Kyselevää opetusta  ja esim. Opetuskeskustelua vaikeana metodina. Itse olen käyttänyt tätä metodia erittäin onnistuneesti usein omalla ryhmälläni. Tämä vaatii sen, että kaikki tietotekniset laitteet ovat poissa päältä. Ryhmän voit koota vaikka rinkiin. Asetut esim. taulun äärelle ja kirjoitat ydinsanan/-sanat taululle. Kirjoitat mielipiteitä ylös taululle. Tätä kautta ryhmäni loi avoimen ja hyväksyvän metodin kaikille mielipiteille. Itsestään opiskelijat alkoivat kyseenalaistaa toisten mielipiteitä pyytämällä perusteluita. Opiskelijat joutuivat miettimään asioita ja opiskelijat omaksuivat opiskelun sisällön kertaheitolla pysyvästi.

 

Opeopinnoissa opin, että tekemäni tuntityötä “teatteriesityksen” parissa voidaan kutsua PBL:ksi tai draamapedagogiikaksi. Tästä “teatterista” olen aikaisemminkin kertonut. Ts. tein pohjat tositapahtumiin perustuvista asiakaspalvelutilanteista. Jaoin ryhmän pienempiin tiimeihin. Ja tiimin jäsenille jaoin roolit. He saivat lyhyen käsikirjoituksen, jonka lisäksi heidän piti improvisoida lisää sisältöä kohti lopputulemaa. Kaikki esitykset videokuvattiin ja käytiin yhdessä läpi. Paljon naurua ja todella paljon oppimista asiakaspalvelutilanteista! Nyt tiedän, että tätä voidaan kutsua PBL –opetusmetodiksi.

Samoin opin opeopinnoissa todella paljon arvioinnista. Näistä suurin osa olivat minulle täysin

uusia asioita. Käytännössä meille työssä opetettu arviointi oli pääasiassa opettajan suorittamaa arviointia tehtävien sisällöstä, määrästä, tuntiosallistumisesta ja joissakin tapauksessa kokeessa. Kun arvioitiin työssäoppijoita, arvioinnin tason määrittivät osaamistasot ja –kriteerit. Mielenkiinnolla olen käynyt läpi arvioinnin asioita näissä opinnoissa. Tulen myös käyttämään niitä.