Olenko kehittynyt ja kehittänyt opetuksen ja ohjaamisen taitojani?

 

Kaverini kommentoi, että "Mauno Ahonen, ahhahhahhaa" tuosta kuvastani! Mutta hei, loppusuoralla on hyvä peukuttaa! ;) 

Ihmisen tulee aina kehittää itseään. Toisaalta, kaikki eivät sitä halua eli se on sisäsyntyistä. Haluan kehittää taitojani ja kehittyä ihmisenä. Hyvänä esimerkkinä minulla on ollut jo edesmennyt mummini, jolle opetin urkujen soittoa hänen ollessaan 84 -vuotias. :) Tämä on viimeinen kirjoitukseni koskien opeopintoja eli oma arvioni siitä, mitä taitoja olen kehittänyt ja mitä vielä pitää kehittää.

Olen työstänyt ammatillisen opettajan taitoja monelta eri kantilta; olen tehnyt vertaisryhmätehtävän video-opetuksen avuin, havainnoinut erittäin hyviä ja erilaisia opetustilanteita, toiminut itsekin opettajana ja käyttänyt hyväkseni opittuja asioita ja menetelmiä. Konsultin roolissa olen auttanut start up yritystä. Olen lukenut kirjoja, nettitekstejä, seurannut lähipäivien opetusta ja opetusta videoilta. Pidän blogia ja antanut ryhmälleni verkko-opetusta. Siinä muutamia mainitakseni. Mielestäni olen täyttänyt tehtäväni. Merkitseekö se, että olen oppinut?

Väitän, että oppimista on selkeästi tapahtunut. Opetustyössäni hyödynsin blogi -opetusmenetelmän. Kansainvälisen luokkani kaikki opiskelijat suorittivat tehtävät sekä oppimispäiväkirjansa itse luomansa blogin avulla. Tunneilla käytin erilaisia opetuksen välineitä; yritysvierailut, pitch speak, mindmap, learning cafe etc. Olin superinnostunut kokeilemaan erilaisia menetelmiä ja ne onnistuivat! Sain juuri kuulla koulutuspäälliköltä, että luokka oli valinnut minut parhaaksi opettajaksi, jonka opetuksen he myös muistavat. Oi onnea! Konsultoidessani start up -yritystä, yritys sai käyttöönsä yrityksen selkärangan työkalut. Verkko-opetuksessa opin mm. taustalla olevaa ohjelmistoa ja sen vaikeuksien selättämistä. Yhteistyötä tein muiden opeopiskelijoiden kanssa mm. work shopissa ja verkossa.

Olen siis kehittynyt taidoiltani. Entäpä sitten tiedoiltani? Heikkouteni on aina ollut teoriapohja. Johtuukohan se siitä, että jo 5-6 vuotiaana möin mummini kerrostalossa ovelta ovelle mummini tekemiä villahanskoja. Möin kaikki muutamaan kerrokseen alle puolessa tunnissa. Pyysin mummiani tekemään lisää ja möin nekin. Sisäinen yrittäjyys on siis ollut aina minussa ja oppimismenetelmäni on ollut learning by doing. Näissä tapauksissa se teoriaosuus jää aina vähemmälle. En silti väheksy teorian merkitystä, päinvastoin. Kaikki johtamisopinnot pohjautuvat teoriaan ja johtamisopeissa on käyty läpi myös kasvatustieteen opintoja -> ihmisten, opetuksen ja oppimisen "johtaminen". Näitä teoriaopintoja olen hyödyntänyt mm. toimiessani kouluttajana ja lehtorina ammattiopistossa. Hankalinta on sanoa, mihin teoriaan opetustapani perustuu. Mutta kyllä voin sen kaivaa esille. Odota hetki... Olisiko se käyttöteoria?! :)

Ammattiopisto on toisaalta asettanut erilaisia rajoja opetuksen ja ohjauksen järjestämiselle; luokkatiloja ei pysty muuttamaan ja iPadeja ei ole opetukseen. Koska en tiennyt, ettei vanhempainiltoja saa pitää, tietämättömänä organisoin sellaisen. Ammattiopiston johto katsoi sen järjestämistä budjettikuluksi, minä katsoin sen edellytykseksi nuoren opintojen hyvinvoinnille. Palautekeskustelussa sain tietää tulosrakenteesta ensimmäistä kertaa ja sitä taustaa vasten muutin toimintatapaani. Mutta, palautekeskusteluissa tuli myös positiivista esille; koskaan aikaisemmin ei ollut yhtä paljon vanhempia tullut paikalle eikä pidetty yhtä pitkäaikaista vanhempainiltaa. Ammattiopisto näki selkeän tarpeen vanhempien taholta; opiskelijan kotituen riittävään luomiseen on panostettava nuorten ammatillisessa koulutuksessa. Koska vanhempaintapaamisia rajoitettiin, viestitin lähes viikottain vanhemmille, missä opiskelijat menevät opinnoissa. Maahanmuuttajat kokivat vaikeuksia mm. suomen kielessä; opetusta ei ollut riittävästi. Tämä tarkoitti esimerkiksi, että ammatillisissa opinnoissa jokainen suomenkielinen sana piti selittää ja avata. Toisaalta, kun tätä teimme yhdessä kaikkien opiskelijoiden kanssa, myös jokainen oppi sanojen syvällisemmän merkityksen. Esteet on tehty kohdattavaksi. Jokainen rämpii, tärkeintä on nousta sieltä ylös ja oppia.

Opettajan ammatti on myös lain noudattamista. Esimerkiksi ammattiopistossa on nuorisotakuu, jonka perusteellajokaiselle nuorelle on tarjottava koulutus. Työssämme noudatamme ammattiopiston omia ja lain säädöksiä. Ennen lehtori -urani alkua ammattiopisto myös koulutti minut alan ehtoihin, sääntöihin ja koulun omiin sääntöihin. Jo v. 2014 aloitimme työkavereiden kanssa keskustelut tulevasta eli pohjustimme koulutusreformia. Koulutusreformin ympärillä pyörivää keskustelua olemme jatkaneet myös opeopinnoissa mm. erilaisten harjoitusten avulla. Sitä keskustelua pitää jatkaa ja seurata jatkuvasti. Koulutus on murroksessa, siinä kyydissä on pysyttävä. 

                                  Kuva opetustilanteesta yritysvierailulla Ylimaalliseen Agentuuriin. 

                                          Kansainvälinen luokka Omniasta.

Ammatillisen opettajan osaamisen kriteereissä minua on aina ihmetyttänyt 2. kriteeri; "Toimintani on eettisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti perusteltua." Lähtökohtaisesti kaiken työn pitää olla eettisten periaatteiden mukaista. En koskaan katso ihmisen ihonväriä, uskontoa tai sukupuolta vaan edistän tasa-arvoista kohtelua kaikessa. Työskennellessäni lehtorina oman työn taloudelliset ehdot olivat selkeät; sain ohjeet, kuinka paljon esim. näyttöihin ja työssäoppimisen ohjaamiseen saa käyttää tunteja. Toisaalta, lakeihin tulee muutoksia koulutusreformin myötä. Niitä pitää jatkossakin seurata. 

Sisäinen yrittäjyys ei minusta mihinkään lähde. Haluan kehittyä, kokea ja oppia. Työssäni olen viime aikoina hyödyntänyt opeopintoja mm. siinä, että olen luonut uuden liiketoimintamallin työpaikalleni eli video-opetusta kyseiselle alalla. Viimeksi viikonloppuna olen kehittänyt täysin uutta liiketoimintaa toiselle alalla, koulutuksen muodossa. Molemmilla aloilla nämä koulutukset ovat innovaatioita aloillaan Suomessa. Voin siis sanoa, että opeopintojen ansiosta, uutta koulutustoimintaa on pystytty luomaan. Tämä on jatkuvaa oppimista ja sen reflektointia käytännössä.

Toimiessani ryhmänohjaajana, kaiken lähtökohtana oli opiskelijan opintojen henkilökohtaistaminen. Arvioin ja ohjaan jokaista opiskelijaa heidän osaamisensa pohjalta. Ennen opintojen alkua en keskustellut jokaisen opiskelijan kanssa, mikä on heidän tavoitteensa kyseiselle kurssille. Nyt, opettaessani kansainvälistä luokkaa, jokaisen kanssa määrittelimme, millä tasolla he haluavat saavuttaa oppia. Se on ohjauksen, opetuksen ja arvioinnin hallitsemista. Jokaisella luokalla olen myös täyttänyt kriteerin 6: "Kehitän vuorovaikutustaitoja yhdessä opiskelijoiden kanssa erilaisissa kulttuuriympäristöissä." Pidimme mm. nyyttärit, joihin jokainen opiskelija toi oman maansa specialruokaa tai -herkkua. Jokainen on myös kehittänyt ja esittänyt oman maansa business -kulttuurin. Niistä nousikin erittäin herkullista keskustelua. :)

 

Työssäoppija Sharmili ja hänen toinen ohjaajansa, Anu Ylimaa/Ylimaallinen Agentuuri. Ja Tarja glittertaikakäsi. ;)

Viimeinen kriteeri on "Ohjaan opiskelijoita valmistumaan ja työllistymään sekä tuen heidän valmiuksiaan yrittäjyyteen.". Olen toiminut työpaikkaohjaajana ja työssäoppijan ohjaavana opettajana. Molemmissa asemissa opiskelijoita kannustetaan ja rohkaistaan kokeilemaan uusia asioita ja kehittämään osaamistaan. Samalla kuitenkin opettaen työelämän lainalaisuuksia. Koska kaikkea työssäoppimista ohjaavat suunnitelmat, niitä on noudatettu. Ne selkeyttävät aina toimintaa työssäoppimisesssa. Tällä hetkelläkin toimin työpaikkaohjaajana kansainvälisen luokan aikuisopiskelijalle (ks. kuva yllä).

Uusia asioita on tullut koulutuksen aikana; rasittavuuslaskemat, erilaisia opetusmenetelmiä, koulutusreformi ja sen vaikutus tulevaan jne. Katsoessani opintojen alkuun, on moni asia pikkuhiljaa kehittynyt ja kasvanut. Tiedän, että osaan jo paljon, mutta olen myös oppinut paljon. Muuttuvassa maailmassa, keskellä koulutusreformia, mikään ei ole stabiilia. Joka päivä tulee jotain uutta esille; oli se opetuksesta, alalta tai liiketoiminnoista. Mutta sen tiedän, että koska jo nyt olen mukana kehittämässä uutta liiketoimintaa koulutuksen alalle, yrittäjyys ja koulutus tulevat jatkossakin kulkemaan käsi kädessä elämässäni. En ole koskaan täysin valmis. Ja olen iloinen siitä!

Mummini sanoi monia hyviä viisauksia. Tähän pätee kuitenkin niistä kaksi. Ensinnäkin, 

Elämäsi tärkein pääoma on pääsi sisällä. Voi miten oikeassa mummini olikaan! Tätä olen yrittänyt paukuttaa, rohkaista ja kannustaa erilaisin keinoin. Toiseksi,

Ota kaikki vastaan kaksin käsin. Tämä tarkoittaa paljon hienoja asioita. Tottakai rohmutessa tulee myös huonoja asioita vastaan, mutta niistä on vain opittava ja parannettava omaa toimintaa. Se on selviytymistarinaa vuosisatojen takaa. 

Kiitän perhettäni, sukulaisiani, ystäviäni, AmoOhjastajia ja Kari Kekkosta kaikesta tuesta ja avusta tässä ammatillisen opettajan koulutuksessa. Kiitos myös teille lukijat, joita on välillä ollut lukemassa lähes 700 ihmistä! Vaude! Katsokaa asioita avoimin silmin; THINK, LIVE AND ENJOY!

5o -ryhmän YTO, Yrittäjyyttä vai Yritteliäisyyttä?

Lähipäivänä 9.2.2017 50 -ryhmä tarjosi meille yhteistoiminnalliseen YTO -tehtävän Yrittäjyyttä vai Yritteliäisyyttä, Yrittäjyyskasvatus ja Mindmap -menetelmä.

Osallistujat oli jaettu neljään eri pöytään. Ts. kun astuit luokkaan, istuit jonkin pöytäryhmän äärelle. Tadaa, ryhmä oli muodostunut! Yrittäjyyskasvatukseen ohjattiin (Elina) lyhyen teoriaosuuden aikana. Mitä on yrittäjyys, sisäinen vs. ulkoinen yrittäjyys yms. Sen jälkeen saimme eteemme aiheen, jotka oli jaettu Motivointi, Asenteet, Yrittäjätaidot ja Mahdollisuudet.

Hieroin käsiäni tyytyväisyydestä, sillä pöytäryhmämme sai Mahdollisuudet. Mitä menetelmiä opettaja voi käyttää edistääkseen mahdollisuuksia? Ryhmässämme oli 5 henkeä, joista minä ja yksi miesopiskelija olimme selkeästi aktiivisimmat. Toinen aktiivista opiskelijoista kehitti meille prosessin, jonne lisäsimme keinoja ja menetelmiä mahdollisuuksien löytämiseen ja edistämiseen. Välillä kyselin toisilta, että esim. "Sinähän työskentelet siellä uraohjauksessa, mitä keinoja te käytätte löytäessänne ihmisen vahvuuksia?" tai esim. "Sinähän olet logistiikkapuolella opettamassa. Millä keinoilla te rohkaisette opiskelijoita?"

Viimeisenä jokainen ryhmä esitti tuloksensa. Mindmap oli rakennettu taululle. Eri ryhmillä oli eri väriset paperit ja teipit. Ryhmän keskuudesta piti valita henkilö, joka esitti 15 minuutin sisällä saadut tulokset.


Ja tältä se näyttää! Kuten huomaatte, Yrittäjyyskasvatuksen ympärille on kasvanut "puu" tai "verkosto". 

Menetelmänä Mindmap on erinomainen. Monelle osalilstujalle tämä oli uusi tapa toimia. MindMap on yrityselämässä brainstorming -tekniikan apuväline, hyvin tehokas sellainen. Sen avulla voi löytää uusia mahdollisuuksia, toimenpiteitä, vahvuuksia, heikkouksia jne., riippuen aiheesta. Suosittelen!

Oli ensinnäkin hienoa huomata, että keinoja mm. asenteiden kehittämiseen ja yrittäjätaitojen kehittämiseen löytyy monia. Toiseksi oli hienoa nähdä, miten jokainen opeopiskelija sai jotain uutta tietoa tästä lähipäivän aiheesta.

Monelle yrittäjyys on ollut ulkoista yrittäjyyttä; eli sitä ainetta, jossa opetetaan, miten perustetaan yritys. Minulle yrittäjyys on ensisijaisesti sisäistä yrittäjyyttä; jo 8 vuotias voi olla sisäinen yrittäjä, jos osaa koulussa esim. rohkeasti vastata opettajan kysymyksiin, kehittää ja kehittyy omaehtoisesti suuntautuen. Kuten uusi koulutusreformikin korostaa opiskelijan omatoimista ohjautumista, siihen myös sisäinen yrittäjyys suuntaa.

Pidin myös 5o -ryhmän jouhevasti ja asiantuntevasti etenevästä yhteistyöstä. Oli selkeää, että heiltä löytyy yritteliäisyyttä ja yrittäjyyttä ja niiden osaamista. Kuten lopussa kommentoin, mielestäni jokainen meistä opiskelijasta kehitti sisäistä yritteliäisyyttään ja yrittäjyyttään tämän harjoituksen aikana. Meitä heräteltiin huomaamaan mm. opiskelijan motivoinnin ja oman roolimallin tärkeys opetuksessa ja ohjauksessa. 

Kiitos 5o -ryhmä! 

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden järjestelyt Omniassa

Sain ohjaaja Kari Kekkoselta tehtäväksi tutkia Omnian erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden järjestelyitä. Hain taustatietoa Omnian sivuilta ja omaan kokemukseeni ryhmänohjaajana perustuen. Lisäksi haastattelin erityisopetuksen koordinaattori Marja Kuusistoa. 

 

1. Erityisopetuksen tarve kartoitetaan opintojen alussa

Opiskelijalla on mahdollisuus erityistukeen, jos hänellä on ollut hankaluuksia tai haasteita lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan, asioiden hahmottamisen tai keskittymisen kanssa. Lisäksi erityistukeen voidaan ohjata kielisyistä.

Opiskelija hakee peruskoulun todistuksella nuorten merkonomikoulutukseen. Peruskoulun todistuksen arvosanat ratkaisevat opiskeluihin sisäänpääsyn. Tämä tarkoittaa, että erityisen tuen tarvetta ei vielä tässä vaiheessa havaita. Harkinnanvaraisessa haussa (diagnoosi ja lomake) on erityisen tuen tarve näkyvissä. 

Erityistukea varteen laaditaan HOJKS eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. HOJKSia varten ryhmänohjaaja haastattelee jokaisen luokan oppilaan yksitellen kahden ensimmäisen opiskeluviikon aikana. Haastattelussa käydään läpi mm. edelliset opinnot, onko ollut eryitysryhmässä, onko ollut haasteita oppimisessa tms., perhetilanne, harrastukset, motivaatio jne. Opettaja kirjaa tiedot HOJKSiin.

Kirjallisen HOJKS:n avulla huomataan ensimmäiset erityisen tuen tarpeen. Haastattelun jälkeen ryhmänohjaaja kokoaa luokan erityistuen tarpeiset opiskelijoiden tiedot ja ottaa yhteyttä erityisopettajaan. Kahden ensimmäisen viikon aikana opiskelijat tekevät myös suomenkieliopillisen ja  matematiikan testin. Sekä HOJKSista tulevista tiedoista että testeistä erityisopetuksen koordinaattori saa tukea ertyisopetuksen tarpeen toteamiseen. Tämän jälkeen erityisopetuksen koordinaattori ja ryhmänohjaaja sopivat vaihtoehtoisia tapaamisaikoja; tapaamiseen tulevat opiskelija, alaikäisen huoltajat, erityisopetuksen koordinaattori ja ryhmänohjaaja. HOJKSiin kirjataan perustelut tuen tarpeesta, annettavat tukimuodot sekä erityiset opetus- ja opiskelijahuollon palvelut. Suunnitelman toteutumista ja tarvetta arvioidaan tarvittaessa ja suunnitelmaan kirjataan tarvittavat muutokset.

2. Erityisopetuksen järjestäminen

Erityistukea järjestetään tarpeen ja suunnitelman mukaisesti. Ts. lähtökohtaisesti kaikki opiskelijat opiskelevat yhdessä. Mikäli pienryhmä on perustettu ja  siellä on vapaita paikkoja, opiskelija voi siirtyä sinne kesken lukukaudenkin. On kuitenkin huomioitava, että Omniassa ei ole pienryhmiä vaan erityisopiskelijat opiskelevat normaaliryhmän mukana. Tämä johtuu siitä, että Omnialla ei ole järjestämislupaa pienryhmän organisoimiseen.

Jokaisen opettajan on huomioita HOJKSin mukaisesti erityistuen tarve opetuksessaan. Opettajien lisäksi opiskelijan tukena ovat ryhmänohjaajat, erityisopetuksen koordinaattorit, laaja-alaiset erityisopettajat, ammatilliset erityisopettajat sekä opetuksen avustajat. Myös terveydenhoitajat, kuraattorit, opot, psykologit ja myös koulutuspäälliköt toimivat jatkuvasti opiskelijoiden tukena. 

Erityisopetuksella tuetaan ensisijaisesti suoriutumaan tutkinnon perusteiden mukaisista tavoitteista. Jos tavoitteisiin ei kuitenkaan päästä, tavoitteet ja arviointi voidaan mukauttaa HOJKSissa kirjatun suunnitelman mukaisesti. Opetussuunnitelman yhteiseen osaan sisältyy erityisopetussuunnitelma, jossa on tarkemmin määritelty toimintatavat ja vastuut erityisopetuksen järjestämisessä. Opintojen eteneminen on kiinni oppimisesta, ei siitä, miten kauan aikaa oppimiseen käytetään.

Otan esille jo kerran toisessa blogitekstissä esittelemäni JOTSin. Eli Omniassa on jo vuoden ajan kokeiltu myös joustavaa opiskelumallia JOTSia. Tutustu JOTSiin tämän artikkelin avulla: “Olin koulussa kuin piru” – Uusi opetustapa muutti Emmin käytöksen ja ulkonäön.

                                Kuva Mikko Koski, Yle ja Emmi Ahola

Kun on kyse erityisopetuksesta, on selkeää, että opiskelijan opettajia on myös tuettava. Sen vuoksi nostan seuraavaksi esille opettajan tukitoimet.

3. Opettajan tukitoimet

Kun erityistuen tarve on tunnistettu ja kirjattu HOJKSiin, yhdessä keskustellen opiskelijan, erityisopetuksen koordinaattorin, ryhmänohjaajan ja opiskelijan huoltajien katsotaan, missä taidoissa opiskelija tarvitsee tukea. Myös nämä tukitoimet kirjataan HOJKS:iin. Tukitoimet on jaettu koko opiskeluiden ajalle ja niitä tarkastellaan aika ajoin. Opettajan tukitoimet jaetaan opiskelijan

a) oppimisen edistämiseksi ja
b) työssäoppimiseksi ja näytössä.

Opiskelijan oppimisen edistämiseksi olevat opettajan tukitoimet jaetaan seuraavasti:
- opetuksen yleinen tuki (esim. ohjeena "taukoja tilanteen mukaan" tai "ohjeet mahdollisimman lyhyitä ja selkeitä (selkokielisyys)
- tuki lukemiseen, kirjoittamiseen ja kieltenopiskeluun (esim. "tekstin visualisointi", "tehtävien/tekstien ääneen luku")
- tuki matematiikkaan (esim. "peruslaskutoimitusten kertaus" ja "tehtävien osittaminen")
- tuki osaamisen näyttämiseen - kokeet, oppimistehtävät (esim. "kokeiden/tehtävien osittaminen" ja "opintokokonaisuuden arviointi muulla tavalla eli portfolio")
- muu tuki (opetuksen avustajan tuki)

Opiskelijan työssäoppimisen ja näytön opettajan tukitoimet jaetaan ajallisesti eli etukäteen, aikana ja jälkeen -tapahtumiin. Etukäteen olevia tukitoimia ovat esim. "opiskelijan valmentaminen: kirjalliset ohjeet, keskustelu, harjoittelu" ja "selkeät ohjeet suullisesti ja kirjallisesti". Työssäoppimisen ja näytön aikana olevia opettajan tukitoimia ovat esim. "lisätuki esim. kirjallisten ohjeiden tulkitsemiseen" ja "lisäohjauskäynnit" ja jälkeen tapahtuvia toimia ovat "sanallinen arviointi" ja "yksilöllinen uusintanäytön suunnittelu tarvittaessa".

Nämä valitut tukitoimet ovat HOJKSissa. Myös Helmestä (opiskelijalistaus ja lukujärjestykset) on nähtävissä tietyillä merkeillä, keillä opiskelijoilla on tuen tarve. Edellytys on, että jokainen opiskelijaa opettava opettaja klikkaa näitä merkkejä nähdäkseen, millaista erityistukea opiskelija tarvitsee. Ts. on kiinni opettajasta, avaako hän ensinnäkin Helmen ja huomaako hän merkit. JA klikkaako hän näitä tukitoimia edellyttäviä merkkejä ja toteuttaako ne HOJKS:in mukaisesti. En halua kritisoida opettajia, mutta vaadin heitä tarkistamaan jokaisen opiskelijan tuen tarpeen ennen opetuksen alkamista. Silloin myös opetus sujuu paljon jouhevammin ja mukavammin kaikkien kannalta.

4. Mitä koulutusreformi tuo tullessaan?

Ammattiopistoissa aloitetaan jatkuva haku alkaen v. 2018. Opettajat ja erityistuen koordinaattorit odottavat sen alkamista erittäin hermostuneina. Vielä ei ole löydetty hyvää ja toimivaa ratkaisua, miten jatkuvasti kesken vuoden tulevat oppilaat saadaan mukaan opintoihin ja tiimitymään ryhmään. On esitetty, että poistuttaisiin neljännesvuosittaisesta opintotavasta. Toisaalta on esitetty, että opiskelija voisi suorittaa koko opinnot työssäoppimalla. Tai että vuoden sisällä on kasa kursseja ja työssäoppimisia ja opiskelija valitsisi itse näistä opintonsa ja niiden kulun. Monelle ajatukselle on noussut este opetussuunnitelmasta ja opintoajasta. Nyt on vuosi aikaa suunnitella, miten Omnia vastaa jatkuvaan hakuun.

Kuten erityisopetuksen koordinaattori Marja Kuusisto kommentoi "Tämmöisenään ei olen hyvä, sillä erityisopettajat ovat kaukana opetuksesta eivätkä saa henkilökohtaista kosketusta opiskelijoihin."  Esimerkiksi toisessa oppilaitoksesssa erityisopettajat opettavat YTOja. Jotta erityistä tukea pystytään antamaan oikea-aikaisesti, oikealla tavalla ja oikein kohdennettuna ja toteutettuna, erityisopettajien tulisi olla mukana viikottain opetuksessa. Minä kannatan tätä. Ryhmänohjaajajna toimiessani ja pitkiä aikoja samoja luokkia opettaessani kaipasin sitä, että olisin pystynyt keskittymään vain ja ainoastaan opetuksen ja oppimisen ohjaamiseen. Sen sijaan tunteja sekoittivat päivittäin esimerkiksi agressiivisuuden puuskat, keskittymisen suuret ongelmat, puhelinten käyttö jne. Piti luoda selkeitä sääntöjä ja keskittyä opiskelijoiden osallistuttamiseen opetukseen, jotta pystyin saamaan opetusta eteenpäin ja opiskelijat sisäistivät sen. Opetukseen tarkoitettu aika pienenee jatkuvasti. Sen sijaan ohjaamisen aika lisääntyy samassa suhteessa. Usein kommentoin monellekin opettajalle, että luokassa tarvittaisiin vaikka psykologi ja lehtori yhtäaikaa. Lähes kaikki opettajat yhtyivät näkemykseen.

Marja Kuusisto kommentoi myös työaikoja. Ammatilliseen ja laaja-alaiseen opetukseen tarvitaan paljon enemmän koulutusta ja huomattavasti enemmän henkilöstöä erityisen tuen tunnistajaksi ja toteuttajiksi. Tarve esimerksi merkonomien erityisopetukseen on kaksinkertaistunut alle vuoden sisällä. Nuorisotakuu ja maahanmuuttajat luovat haasteita. Erilaiset käyttäytymishäiriöt, unettomuus, keskittymisen ja tarkkuuden vaikeudet, agressiivisuus ja kieliongelmat ovat lisääntyneet erittäin paljon. Yhtenä yksittäisenä esimerkkinä on noussut puhelimista ja iPadeista heijastuva sininen valo, joka tieteellisesti todistettujen tutkimusten mukaan jarruttaa melatoniinin kehitystä ja aiheuttaa unettomuutta erityisesti nuorilla. Omnian terveydenhoitajat ovat löytäneet ohjelmiston, jonka avulla voi muuttaa sinisen valon harmaaksi. Pieni, mutta ehkäpä tehokas toimenpide! Lisäksi vanhempien vastuuta vanhemmuudesta kaivataan entistä enemmän.

Ongelmat ovat moninaiset ja ratkaisuja etsitään jatkuvasti. On mielenkiintoista nähdä, pystytäänkö Omniassa ratkaisemaan näitä yllä mainittuja ongelmia vuoden sisällä, ennen kuin jatkuva haku alkaa

Lopuksi kysyin Marjalta kolme neuvoa uusille erityistukea ohjaaville ihmisille:

1) Oppilas aina ensin. Olemme täällä häntä varten. -> Opiskelijalähtöisyys

2) Kouluta itseäsi asiantuntijaksi! Opiskelijoiden vaikeuksien tunnistaminen ja niiden ratkaisut ovat hankalia. Pääsisitkö työnohjaukseen?

3) Tue kollegaasi. Työyhteisö ja kollegat ovat tukesi kaikessa. 

Kiitos Marja Kuusisto ja Omnia!

YTO -harjoitus; Ammatillisen opettajan verkkotyökalupaja (Ideapakki Aprikoosi ryhmältä)

Loistavaa, tämä on huippua! Vihdoin, kasa verkkotyökalupajoja eri opetuksen ja oppimisen menetelmiin. :) Me likey!

Ryhmä toteutti verkkotyökalupajan netin välityksellä. Ensin kutsuttiin, liityttiin ja sen jälkeen alkoikin tulla Google+ viestejä lisätyistä työkaluista. Kurssi oli jaettu eri vaiheisiin:

1. Digitaalisten menetelmien ja sovellusten kokoaminen

2. Kokemukset valikoiduista menetelmistä

3. Ideapakin koostaminen

Myös esite oli saatavilla. 

Toisin sanoen ensin tuli kasa menetelmiä, joihin jokainen tutustui itsenäisesti. Tämän jälkeen jokaiselta toivottiin kommenttia menetelmästä; oliko tuttu, hyvät ja huonot kokemukset. 

Monia verkkotyökaluja osasin jo käyttää. Uutena opin Kahootin. Menin www.getkahoot.com. Vierelläni istui "opettajana ja tutorina" kutosluokalla oleva esikoispoikani. Hän opasti käsi kädessä, mitä pitää tehdä eri kohdissa. Ilman hänen apuaan en olisi tästä selvinnyt. Tässä ehkä näkyy nuorten erinomainen omaksumiskyky... Testasimme. Hauskaa! Tätä aion käyttää heti opetuksessa!

Mitä muita verkkotyökaluja Ideapakista löytyi; Google+, Wordle, Popplet, Google/Classroom, Kirjoitusalusta, Facebook, Second Life, Peda.net. Tässä lyhyesti kommentoitu niitä:

- Google Docs ajaa saman asian kuin Google Classroom. Ts. ajantasaisen asiakirjojen muokkauksen yhtä aikaa eri paikoista. :) Google+:ssa puolestaan pystyi tekemään kyselyitä, osastoja, lisätä kuvia jne. 

- Popplet on uusi. Hyvin selkeä ja helppo. Yrityksissä vastaavana käytetään esim. Asana.com'ia. 

- Kirjoitusalusta.fi toimi vähän kuten Google Docs, suomalainen versio siitä. Kirjoitusalustasta löyty sekä kirjoitusalusta että ryhmätyöskentelytila. Varmasti hyvä työväline, jos ei käytä Google Docsia tai Google+:aa. Google on kyllä hienosti yhdistänyt erilaisia työkaluja!

- Peda.net; selkeästi linkitetty tiettyyn kouluun. Ts. koulusta/kunnasta/kaupungista opettaja saa tunnukset ja sitä kautta voi luoda kurssit Peda.netiin. Käytössä esim. lasteni opetuksessa. Itse pidän tätä visuaalisesti aika heikkona tapana tuoda asioita esille. Käytössä myös julkisyhteisöissä; kaupungit ja kunnat. 

- Powtoon; löytyy ilmaisvaihtoehto, mutta myös maksullisia vaihtoehtoja, joissa muokkaustilat ovat paljon laajempia. Soveltuu erityisesti videoiden esitykseen. Mielestäni PowerPoint ajaa samaa asiaa; muokkausmahdollisuudet ovat huimasti lisääntyneet Power Pointissa. Mutta myös oppilaiden osallistuttaminen ja keskustelut onnistuvat paremmin Power Pointin avulla toteutetuissa tunneissa. Ehkä hieman vanhakantaista, mutta silti suosin Power Pointia. 

- Second Life; nyt en ole varma, osuinko oikeille sivuille. Sivuilla luotiin Avatar, jota muokattiin ja shoppailtiin erilaisia ominaisuuksia. En pitäisi tätä opetuksen oppimisen välineenä.

- Eliamedy; täysin tuntematon minulle. e-learning -alusta opettajille, joissa voi jakaa, keskustella ja luoda sisältöä. Sopii verkkokursseille. Aion kokeilla. e-learningn -alustana Omnialla on käytetty Moodlea. Se on visuaalisesti täysi floppi, mutta sieltä löytyvät kurssit, tehtävät, palautukset, keskustelut, chatit jne.

Lisäksi saimme listan muita verkkotyökaluja, joihin aion tutustua toisella ajalla. Niistä muista verkkotyökaluista tiedän jo mm. Slidesharen, Dropboxin yms. Huh huh, ihan kuin koodarin listaa! ;) 

Pidin tästä kurssista. Miksi? Ensinnäkin, sait itse ja omatoimisesti tutustua aineistoon silloin kun sinulla on siihen aikaa. Viikko oli sopiva aika. Kurssi oli rakennettu hyvin; ilmoittautuminen, työkalupakki Google+:aan, vapaa kommentointi yms. Yksi idea nousi esille; ehkäpä he olisivat voineet tehdä itse Powtoonia käyttäen videon, jossa olisivat lyhyesti esitelleet eri verkkotyökalut. Se olisi ollut ennakkotehtävä. Se, että sai kaikessa rauhassa tutustua ja kokeilla eri verkkotyökaluja oli loistavaa. Tämä myös antoi paljon uusia työkaluja opetukseen. Osaa aion käyttää sekä opetuksessa että yrityspuolella. 

Hienoa Aprikoosi -ryhmä!

Koostekommentit teemaluennoista

Tässä alla kommentoin lyhyesti loppuja Kari -open antamia teemaluentoja. 

1) Katri Aaltonen, Merja Alanko-Turunen ja Päivi-Katriina Juutilainen: Arviointi on ohjausta ja ohjaus arviointia: Video herätti minulle kysymyksen; pysyykö arvioinnin käytäntö reformiuudistuksen mukana? Opetussuunnitelma (osaamistavoitteet, kohteet ja kriteerit) ohjaa arviointia; sen haasteena on sen päivitettävyys vastaamaan työelämän muutoksia. Arvioinnin on oltava osallistuvaa, jaettavaa, neuvoteltavaa tulkintaa opiskelijan osaamisesta. Herää kysymys; miten dialogissa keskustelevat arvioijat osaavat läpinäkyvästi arvioida hyväksyttävän osaamisen tason? Onko heillä taito siihen? Tärkeää on arviointisuunnitelma; arviointikieli niiden osapuolten välille, jotka tulevat arviointia tekemään. Miten eettisyys näkyy arvioinnissa? Parhaiten sitä kuvaa lause: "arviointi on aina toisen hyväksi". Pidin arviointimenetelmien lyhyestä ja tiiviistä esitelmästä ja erityisesti siitä, että siinä kerrottiin arvioinnista kokonaisvaltaisesti. :) Tämä oli todella hyvä ja napakka paketti nopeasti esitettynä. Videon laatu; taustalla pyörivät kuvat selkeitä, ihmisen kuva ihan kuin ulkoavaruudesta napattu. ;)

2) Mika Saranpää: Kehittävä arviointi. Puhetta kehittävän arvioinnin ideologiasta: Mika Saranpää aloitti historiallisessa näkemyksellä kehittävästä arvioinnista ja sen ideologiasta. Trivialiteetti; arvioinnin tehtävä on jonkin kehittäminen. Onko se itsestäänselvyys? Miksi ei? Syitä on monia, mainitakseni esim. päättöarviointia ei arvioida elinikäisen oppimisen hengessä. Video oli kuin liiketoiminnan kehittämisohje; kehittävä arviointi on prosessi, joka on jatkuvaa osallistujien toimintaa tietyssä ympäristössä, ja että muutos on toimijoiden itsensä tehtävä. Muutos kulkee kohti tavoitetta eli eteenpäin. Menetelmät ovat kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia. Samoja asioita olen käynyt läpi, hieman eri näkökulmalla ja ehkäpä myös erilaisilla käytetyillä sanoilla. Kun puhuja alkoi puhua johtamisesta, osin olin samaa mieltä, osin ei. Johtamisen arviointia ei pidä yleistää, sillä toimialat ovat erilaisia ja yritykset ovat erilaisia. Oikeassa puhuja oli osallisuudesta; millä tahansa alalla osallisuus luo positiivista tulosta. Sinänsä video ei siis antanut minulle paljon uutta. Videon laatu; mieluummin katselen sisältöä kuin naamakuvaa. Tekstit olivat liian pieniä ja kasvokuva todellakin liian iso. Puhe kuului hyvin ja selkeästi.

Mika Saranpää: Osaamisen arviointi, voimasanoja ja kysymyksiä.: Ammatillisen koulutuksen arviointi on aina osaamisen arviointi; kyllä, niinhän se on. Havaitsemisen kautta voimme arvioida; kyllä. Oppimisen arvioijana voi toimia vain itse, mutta osaamisen arvioimisen arvioijana voivat toimia muutkin. Olen hieman eri mieltä. Oppimisen tason arvioijana toimii myös opettaja kokeiden avulla. Toisaalta, puhuja voisi kysyä, onko siinä tapauksessa kyse osaamisen arvioinnista... Minusta tietyin tavoin on kyse samasta asiasta. Puhuja määritteli hienosti kriteerien kriteerit eri näkökulmista ja myös perusteli ne. Näitä tulisi myös opetushallituksessa miettiä, kun rakennetaan opetussuunnitelmia. Videon laatu; kuva pieni ja huono, mutta tekstit näkyivät paremmin kuin edellisessä videossa. Puheen laatu huono. 

4) Katri Aaltonen: Opetusta tukevien prosessien suunnittelu (Padlet-materiaali) 5.9.2016 ja Vuoden 2015 luennon tallenne: Mielettömän hyviä! Monipuolinen paketti erilaisia ja oikeita työkaluja jokapäiväiseen käyttöön. Oppaita ja ideoita löytyi suunnittelusta opetukseen ja arviointiin. SUPERB!!! Täältä nostan pedagogisesti ajattelevan asiantuntijan eli opettajan rooli sekä asiantuntijana että pedagogina. Olen usein sanonut, että opettajilta tulisi vaatia myös psykologin koulutus... Ammatillista kehittymistä tapahtuu jatkuvasti monella eri tasolla, jo yksinomaan työelämän muutosten vuoksi. Aaltonen sanoo, että opettajan pedagoginen kehittyminen on haasteellista. Olen samaa mieltä. Vanhojen asenteiden ja arvojen päälle on rakennettava uutta, ehkäpä jopa muutettavakin jotain. Se vaatii todellakin syvällistä itsetuntemusta ja valmiutta kehittää ja kehittyä. Katri Aaltonen käytti monipuolisesti erilaisia välineitä opetuksessaan. Opetusmenetelmien MindMapista aion kokeilla muutamaa jo ensi viikolla. :)

5) Päivi-Katriina juutilainen: Ohjaus ammatillisen opettajan työssä 5.9.2016 diasetti ja Päivi-Katriina Juutilainen: Vuoden 2014 verkkoluennon tallenne: Ohjausta katsottiin monipuolisesti. Ja sitähän se onkin; on yksilöllistä, ryhmän, erityis, työssäoppimisen jne. ohjaamista. Opettajalla on monta roolia ja monta eri menetelmää opeteltavanaan. Noita kaikkia edellä mainittua ohjausrooleja olen työssäni kohdannut; osan erittäin haasteellisena ilman minkäänlaista taustatietoutta, osan entisen työkokemuksen pohjalta helppona hommana. Tärkeintä on aina opiskelijan oppiminen ja osaamisen kehittäminen. Samalla opettaja kehittyy itsekin. Pidin sekä tallenteesta että diasetistä myös ryhmänohjaajan näkökannalta. Ne antoivat hyviä taustavinkkejä ryhmän ja yksilön ohjaavuuteen. 

6) Jari Laukia: IV myyttiä ammatillisesta koulutuksesta - Ammatillinen koulutus historian valossa Luennon diasetti: Historia pitää tuntea ja siitä pitää oppia. Historiasta voit myös nähdä, että aina on ollut oppipoika ja isäntä -metodi; työssäoppimista! Oli kyse sitten suutarin opista tai maatalosta; käytännön työ on pakko oppia käsillä tehden. Nykyisin tehtaissa robotit tekevät suurimman osan työstä, mutta niitä ohjataan osin käsin, tietomäärällä ja taidolla. Historia on myös mielenkiintoista; on ollut hauska nähdä, miten 1800 -luvun oppipoika ja kisälli systeemin romahdettua olemme nyt reformin edessä. Työelämän merkitys kasvaa entisestään ja opetushallitus myös siirtää vastuuta entistä enemmän työelämälle. Osataanko yrityksissä vastata siihen? Se jää nähtäväksi. Syntyykö siihen markkinarakoon uusi elinkeino? Mielenkiinnolla odotan reformin tuloksia kymmenen vuoden sisällä. On hienoa elää keskellä muutosta. Toisaalta, mitä muutakaan tämä elämä on ollut sitten kautta aikojen? ;)

Summa summarum; teemaluennot ovat antaneet syvyyttä opinnoille. Niiden kautta vanha tieto on saanut vahvistusta ja uuttakin on rakentunut päälle. Heikkouteni ja vahvuuteni on konkretian rakastaminen; haluan nähdä konkreettisia ratkaisuja ja tuloksia. Siksi haasteenani on ollut jaksaa katsoa ja kuunnella teorioita; ei niinkään oppi niitä. Miksi olen kommentoinut videoita? Ne vaikuttavat siihen, miten motivoidut niitä katsomaan. Sisältö, visuaalinen, ääni ja valot vaikuttavat kaikki virkeytesi ja kiinnostavuutesi tasoon. Mutta, tästä eteenpäin kohti ammatillista opettajan pätevyyttä! 

Ammattiosaamisen näytöt nyt ja tulevaisuudessa - AmoOhjaajat 26.1.2018

Tästä se alkoi, opeopiskelijaryhmämme webinaari aiheesta "Ammattiosaamisen näytöt nyt ja tulevaisuudessa. Kenraaliharjoituksia pidimme Adobe Connectin avulla 2 teknisten ongelmien vuoksi. Myös itse webinääri -illassa ilmeni myös monia teknisiä ongelmia. Mutta niistä osoitamme sormemme järjestelmälle; kehittykää! ;)

Ennakkotehtävänä oli katsoa Youtubesta video Koulutussopimus tulee 2018. Tämän idean äitinä toimi Mirka. Webinäärin alkuun Tapio teki kyselyn, kuinka moni webinäärin osanottajista oli ehtinyt katsoa videon. Tulos oli rohkaiseva. 

Mistä kerroimme?:

Tapio toimi hostina ja koosti esityksen. Riitan tehtävänä oli kohdat 1. ja 2. Minä tein merkonomicasen Alisa ja Eveliina veti viimeisen "Tulevaisuuden muistelu" -menetelmällä kyselyn. Ja se toimi!

Tavoitteenamme oli osallistaa osanottajat alussa, keskellä ja lopussa. Tapion mikki rikkoontui ja tein ex-tempore lennosta alustuksen. Sitten minun yhteyteni katkesi ja Riitta otti kiinni Casesta. Mielestäni kaikkein paras oli Tulevaisuuden Muistelu -menetelmä. Siksi keskitynkin nyt siihen. Menetelmässä osanosanottajat olivat vuodessa 2025 toimivia tyytyväisiä opettajia. Kuuden eri kehittymistä kuvaavien kysymysten avulla he miettivät, millaisia erilaisia muutoksia opettajan ammatissa ja opetuksessa sekä työssäoppimisessa oli tapahtunut vuodesta 2017 vuoteen 2025. Menetelmä toi uskomattoman paljon vastauksia. 

Moni koki työelämän muutokset ja haasteet merkittävinä tekijöinä muutosten syille. Kollegoiden tuki nähtiin tärkeänä. Pohdittiin myös, pystyykö työelämä vastaamaan koulutuksen haasteisiin ja vice versa. Muuttuuko opettaja pelkäksi byrokraatiksi? Ts. miten opettajan työn sisältö tulee muuttumaan tai muuttuko se paljoakaan? Todella mielenkiintoista keskustelua!

Sain sellaisen vaikutelman, että reformi mietityttää opeopiskelijoita ja jo opettajina työskenteleviä. Muuttuva työelämä luo uhkakuvia ja muuttuvia tekijöitä, joihin opettajien on vastattava. Pelätään oman työpaikan puolesta. Pelätään koulutuksen ja koulujen puolesta. Toisaalta oli myös ilo nähdä, että muutos koettiin myös positiivisena; monialaisuuden laajentumisena, yhteistyöverkostojen kehittymisenä ja lisääntymisenä, digitaalisuuden haltuunottona, opettajan työn positiivisena haasteena. Kaiken kaikkiaan osaonottajat pystyivät laaja-alaisesti pohtimaan reformin tulevaisuuden merkitystä.

Yhteistyöstä Mirkan, Eveliinan, Riitan ja Tapion kanssa voin sanoa, että se toimi. Jokaisella oli oma osaamisalueensa ja jokaista tuettiin erinomaisesti. Taistelimme erilaisten järjestelmään pohjautuvien ongelmien kanssa, mutta selviydyimme siitä toisiamme tukien. Teimme ennakkotehtävän, näytimme videoita, loimme polleja ja kyselyitä eri metodein ja kävimme läpi teoriaa. Hyvä AmoOhjaajat! Onnittelut hyvästä esityksestä!

Ja koska uskon tiedon jakamiseen, tässä lyhyt video esityksestä, olkaa hyvät:

Miten ohjaajamme Kari Kekkonen näki yhteistoiminnallisen opetuksemme. Kiitos mieletön AmO -Ohjastajat ryhmä ja Kari!

Tässä Karin kommentit:

Tervehdys AmO-ohjastajat,

kiitos onnistuneesta YTO-harjoituksesta. Osanottokin oli runsasta, 19 henkeä, joten ette tehneet turhaa työtä. Joukossa oli muutamia minunkin opiskelijoitani, joten on mielenkiintoista lukea heidän kommenttejaan vedostanne.

Kun kyseessä on yhteistoiminnallisten opetusmenetelmien harjoitus, niin täytyy tietysti pohtia, toteutuiko yhteistoiminnallisuus teidän tapauksessanne. Kun seurasin teidän valmisteluprosessianne, niin voin sanoa, että saitte erinomaisen annoksen opettajien yhteistoiminnallisesta opetuksen suunnittelusta. Samoin session toteutuksessa teillä jokaisella oli selkeä rooli. Osallistujan kannalta eka puolituntia oli lähinnä informaation vastaanottamista. Sitten tulevaisuuden muistelu tarjosi erinomaisesti jäsennellyn tilaisuuden vuorovaikutteisuuteen ja osallistumiseen.

Session rakenne oli pedagogisesti ”ovelasti rakennettu”. Ennakkovideo johdatti teemaan. Mirka oli laatinut sen juuri sopivan mittaiseksi ja olennaisiin käsitteisiin keskittyväksi. Sitä oli miellyttävä kuunnella ja selkeydessään se toi mieleen vanhat kouluradio-ohjelmat. Sitten edettiin suorastaan megatrendeistä hallituksen kärkihankkeisiin ja tultiin II asteen tutkinnon uudistukseen. Lopuksi tulevaisuuden muistelu-menetelmällä koottiin teema yhdeksi opettajatarinaksi meidän päissämme.

No, suksi meinasi tökätä hyvästä valmistelusta huolimatta, kun Tapio olikin äänetön yhtiömies. Tässä pitää antaa kiitos Riitalle, joka tarttui tilanteeseen ja lähti vetämään tätä osuutta. Mallikasta toimintaa, monesti opetustyössäkin joutuu improvisoimaan tai tarttumaan johonkin kylmiltään, mutta tärkeämpää on toiminta kuin turhautunut pähkäily. Pidin siitä, että Tarja oli rakentanut osuutensa Alina-casen kautta. Case piti osallistujan mielenkiinnon yllä ja asiaa tuntematonkin pääsi jyvälle siitä, mitä henkilökohtaistaminen tarkoittaa II asteen opinnoissa.

Parasta koko jutussa oli tulevaisuuden muistelu. Uskon, että jokainen osallistuja tuli vakuuttuneeksi menetelmän toimivuudesta. Se viritti osallistujat pohtimaan ammatillisen koulutuksen muutoksia varsin syvällisesti. Osallistujat innostuivat ja tuottivat mielenkiintoisia näkökulmia aiheeseen. Chat-kirjoittaminen onnistui tältä porukalta luontevasti. Erityinen kiitos, johon jo tekin omassa arvioinnissanne viittasitte, kuuluu Eveliinalle. Chat-keskustelun kommentointi lennosta ei ole helppo tehtävä. Nyt Eveliina pystyi tulkitsemaan kirjoittajien näkemyksiä ja niiden kontekstia ja sai aikaan sen, että osallistuja koki olevansa osallinen keskustelussa.

Onnittelut YTOnne oli onnistunut kokonaisuus.

PS. kryptisen AC-osoitteen voi sitä luodessaan vaihtaa, vaikka muotoon YTO-260117 tms. Yksittäisessä linkissä sillä ei ole merkitystä, mutta jos käyttää samaa huonetta jatkuvasti tylliin https://connect.funet.fi/karin_vespa/ niin sitten se ainakin on järkevää.

Teemaluentojen kommentointi 3: Opetus- ja oppimisnäkökulmat sekä käyttöteoria (Raehalmi, Pasanen, Hein)

Outi Raehalme, Heikki Pasanen ja Irene Hein keskustelivat opetus- ja oppimisnäkemyksestä sekä käyttöteoriasta. Mitä ne pitävät sisällään?

Kasvata luonnetta, niin pärjäät. Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan Brittien haluavan vahvistavan oppilaiden luonteen vahvistamista. Eli humanistinen näkökulma opetukseen! Samaan tähdätään mielestäni myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden omatoimisuuden korostamisen kautta, tavoitteita asettaen ja niihin pyrkien. 

Voiko opetusta ja oppimista ymmärtää ja analysoida? Kyllä, keskustelijoiden mukaan. Teoriat, oppimisnäkemykset ja niiden taustalla olevat ihmiskäsitykset antavat apua oppimiseen ja opetukseen. Historiasta pystytään ammentamaan paljon; antiikista lähtöisin oleva humanismi antaa pohjan opetukselle ja oppimiselle. Luonnontieteiden kautta behaviorismi on tuonut oman osansa aiheeseen. Esim. työtehtävien pilkkominen ovat vaikuttaneet ihmistieteiden käsitykseen ja syntyyn. Ajan myötä haluttiin mitattavissa olevaa opetusta. Työn ja aikuiskoulutuksen kautta rationaalista käyttäytymmistä kuvaava kognitivismi nousi esille.

Nämä kaksi videokeskustelua käsittelivat täysin teoreettisia oppimiskäsityksiä. Keskustelijat selittivät eri oppimisnäkökulmia, joista tähän poimin tähän erittäin lyhennetysti muutaman:
a) Konstruktivismi = rakennelma, jossa ihminen oppii käyttämänsä historian päälle. Ts. opettajan on orientoiduttava osallistujien näkökulmiin.
b) Kognitiivinen = opettaja ohjaa oppimista.

c) Humanismi = käsittelee ihmistä ja hänen kokemuksiaan. Ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on synnynnäinen kasvutarve.
d) Behaviorismi = käsittelee näkyvää käyttäytymistä.  Ihminen on tyhjä taulu, joka muokkautuu ympäristön myötä.
e) Sosiokulttuurinen = toi opetukseen realistisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Missä mennään nyt? Mihin suuntaan menemme? Yhteiskunta on aina vaikuttanut opetukseen ja oppimiseen. Oppimiseen on tullut entistä enemmän sosiaalinen näkökulma. Näkyvissä onkin sosiokonstruktionismin aallon harja, eli teemme ja luomme yhdessä. Digitalisoituminen ja globalisaatio vaikuttavat opettamiseen; uudet oppimismuodot jatkavat sosiokulttuurista opetusnäkemystä. Suomessa ei ole vielä nostettu esille psykodynaamisia ja analyyttisia, kehollisuutta ja ruumiillisuutta painottavia menetelmiä. Keskutelijoiden mukaan ne nousevat Suomessakin jossain vaiheessa esille. Todellisuus ei rakennu luokkahuoneen sisäpuolella. Päinvastoin, todellisuus rakentuu ulkopuolella ja ulkopuolelta nousee haasteita. Tämä näkyy esimerkiksi ammatillisessa mallissa työssäoppimisesta ja oppisopimusmallissa. "Learning by doing".

Miten voimme opettaa ilman että meillä on käsitystä puhutusta? Opettajat ovat opiskelleet oppimista vuosikymmeniä. Ongelma on, että jos opettaja ei pysty sanallistamaan omaa opetustaan, jää toistamaan samaa. Näiden keskustelijoiden yllä esittämien "ismien" avulla opettaja pystyy paremmin analysoimaan työtään. Teoriat ja tietokäsitykset auttavat opettajia löytämään yhteisen kielen. Erilaiset näkökulmat täydentävät opettamista. Vuorovaikutuksessa voi arvioida omaa ihmiskäsitystään; esim. mitä mä ajattelen omista opiskelijoista?

"Käytäntö ilman teoriaa on puuhastelua. Ja teoria ilman käytäntöä on viisastelua."- Paula Frede


 Onko näin? Voimmeko opettaa ilman teoriaa? Käytännössähän olemme oppineet ajan myötä erilaisia tapoja käsitellä ihmissuhteita, keskustella ihmisten kanssa, kanssakäydä heidän kanssaan. Myös siinä otamme mallia opitusta, ehkäpä rakennamme myös uutta entisen päälle.

Keskustelijat kävivät läpi myös käyttöteoriaa eli sen mukaan ihminen käyttää jotain ajattelutapaa, jonka mukaan toimii (tietoinen vs. tiedostamaton). Käyttöteoria koostuu uskomuksista ja näkemyksistä, opituista tavoista toimia ja ajatella. Se on opettajan oma ajattelu työstä, oppilaista jne. Käyttöteoriassa yhdistyvät teoria, toiminta ja käytäntö eli käytännöstä nostetaan teoriapohja. Monet asiat muodostuvat tavoiksi, joita ei välttämättä edes havaitse (esim. pyörällä tai autolla ajaminen).


Entäpä jos opettajan oma käyttöteoria poikkeaa siitä, mikä on oman työpaikan tapa toimia? Opettaja voi uupua ja hämmentyä. Opettajan pitääkin selkeämmin ymmärtää oma käyttöteoriansa ja miten sitä hyödyntää. Nykyinen talousajattelu pakottaa opettajankin lähtemään liikkeelle tosiasioista. Toimivatko nämä ajatukseni käytännössä? Mistä koostuu ammatillinen perustietoni? Toinen naisista kommentoi: "Vahva ammatillinen identiteetti antaa rauhan eli ei tarvitse lähteä joka tuulen mukaan." Eikä opettaja uuvu.

Eniten kaikista teorioista pidin käyttöteorian oppimisnäkemyksestä.  Puhtaimmillaan käyttöteoria on  HEKSissä (hlökohtainen kehittymissuunnitelma), jota myös me opeopiskelijat suoritamme. Eli, käytän oppimisessani sekaisin oikeastaan kaikkia eri teorioita! Keskustelijat kommentoivat, että opeopintojen aikana voi rauhassa pohtia omaa kehittymistä ja oppimis- ja opetusnäkemyksiään. Käytännössä opiskelija ei välttämättä ymmärrä, että oppimista on tapahtunut. Sen oikeastaan näkee ja ymmärtää käytännön tilanteissa. Toki digitalisaatio on tuonut uusia välineitä opetukseen ja niiden opettelu on välillä raskasta. Erityisesti kun on yhtäaikaisesti monta eri sovellusta osattavana ja salasanat muistettavana. :) Samoin monikulttuurisuus on asettanut monet opetusnäkemykset uusille urille. YTO-tehtävistä on puolestaan löytänyt apuja mm. erilaisiin digitaalisiin opetusvälineisiin.

Pidin erityisesti Heikki Pasasen tavata avata ja selittää erilaisia näkemyksiä. Hän osasi asiansa. Videoilla näytettiin monia kirjoja, etäältä. Olisi ollut hyvä, jos videoon olisi saanut samalla kirjojen nimet kirjoitettuna. Videoilla oli jatkuvasti vain 3 ihmistä, joista kaksi ihmistä olivat vastakkain, sivukuvat näkyvissä. Kuvan laatu oli tylsä; oli aika puuduttavaa katsoa vain 3 ihmisen kuvaa yli puolen tunnin ajan per video.Videon laatu oli myös huono; kohinaa, valotus väärin jne. Sisältö sen sijaan oli hyvä ja asiantunteva!

Teemaluentojen kommentointi 4: Verme - vertaisryhmämentorointi, Merja Alanko-Turunen ja Heikki Pasanen

 

Moniko tietää, mitä Verme tarkoittaa? Katsoin Merja Alanko-Turusen ja Heikki Pasasen videon vertaismentoroinnista. Verme:llä siis tarkoitetaan vertaisryhmämentorointia. Ammatillisen koulutuksen työelämä peilaa jatkuvasti kehittyvää ja muuttuvaa työ- ja talouselämää. Muutos vaatii opettajilta erilaisia rooleja, sillä perinteiset opetusmenetelmät eivät enää ole riittäviä. Tällöin kysymyksinä ovat muun muassa se, millaista työtä ollaan tekemässä ja milloin opettajan työ on riittävää. Näihin työelämän tarpeisiin on kehitetty vertaisryhmämentorointi.

Verme:ssä vertaisella tarkoitetaan toista samaa työtä tekevää tai samassa kontekstissa työskentelevää ihmistä. Vertainen pitää sisällään kolme eri ulottuvuutta jotka ovat; eksistentiaalinen vertaisuus, epistemologinen (tieto-opillinen) vertaisuus ja eettinen vertaisuus. Eksistentiaalisella vertaisuudella tarkoitetaan sitä, että vaikka henkilöt ovat organisaatiossa eri asemissa, he kuitenkin jakavat jotakin yhteistä. Epistemologinen vertaisuus tarkoittaa sitä, että osallistujat tuovat jotakin omaa keskusteluun, jota sitten jäsennetään yhdessä. Eettinen vertaisuus taas tarkoittaa, että jonkun täytyy ottaa vastuu prosessin etenemisestä.

Verme vaatii tilaa ja aikaa. Tällä tarkoitetaan rauhaa reflektoida ja pohtia omaa tekemistään. Tämä auttaa jäsentämään opettajan omaa paikkaa eri prosesseissa. Vermen tavoitteena on työhön, työstä ja työssä oppiminen, missä keskeisessä roolissa on oman työn kehittäminen sekä työssä jaksamisen parantaminen. Merkittävää on mahdollistaa keskustelu oman työn kehittämisestä. Vermen avulla arkea ikään kuin työstetään näkyväksi.

Tärkeää vertaisryhmämentoroinnissa on yhdessä muodostetut tavoitteet. Yhteiselle tapaamiselle tulisikin asettaa selkeät tavoitteet ja syyt sille, miksi kokoonnutaan. Tavoitteena voi olla esimerkiksi työhyvinvoinnin parantaminen. Verme-istunnot tuleekin näin organisoida. Kokoontuminen tulee sopia ja sille tulee varata aika ja paikka. Hyvä tapaamisrytmi on esimerkiksi kerran kuukaudessa puolen vuoden ajan. Ryhmä sopii työskentelylle säännöt ja keskustelulle aihe-alueet. Tärkeää kokoontumisten aluksi on rauhoittua ja tiedostaa tilaan tuleminen (check-in-vaihe). Tätä voidaan edistää esimerkiksi kuulumiskierroksella, jonka tavoitteena on luoda sopiva ilmapiiri tapaamiselle. Tämän jälkeen aloitetaan työstövaihe, jossa keskustelunaiheet otetaan puheeksi. Lopuksi tapaamisen antia analysoidaan yhdessä (check-out-vaihe). 

Vermeä voidaan käyttää työyhteisön kehittämisen välineenä. Se lisää tietoisuutta omasta ja muiden työstä ja voidaan ajatella, että tätä kautta se myös luo keskusteluyhteyden ihmisten ja organisaation eri prosessien välille. Vermen avulla voidaan lisätä työmotivaatiota ja edistää työssä jaksamista. 

Olen täysin samaa mieltä, siitä että Verme voi olla hyvä työmotivaation ja työssä jaksamisen väline. Olen osallistunut Vermeen, mutta siinä ilmeni monia ongelmia. Ensinnäkin Verme -ryhmä koostui monen eri alan yksilöistä. Aloja eivät yhdistäneet mitkään muut kuin työnantaja. Työn sisällöstä löytyi hieman yhteistä mm. opiskelijoiden ikäjakaumalla. Kokemalleni Vermelle yritettiin löytää sopivaa aikaa kaikkien kesken; ei onnistunut. Verme tapahtui n. 2 kk:n välein. Istunnoissa ollessani koin, ettei ratkaisukeskeisiä elementtejä noussut esille. Päinvastoin, osallistujat vain valittivat työstään eikä mitään työmotivaation lisäämiseen tai työssä jaksamisen edistämiseen liittyviä tapoja tai tehtäviä tehty. Vermet olivat mielestäni todella raskaita ja jäinkin niistä sen vuoksi pois. 

Verme vaatii johtajuutta, selkeää rakennetta ja käsiteltävien aiheiden ratkaisukeskeisiä toimintatapoja. Vermen tulee peilata opettajan jokapäiväistä työtä. Oikealla tavalla toimiessaan Verme  on varmasti hyvä väline.  

Teemaluentojen kommentointi 2: Opettajaheimot ja työn tulkinnat + Opettajaheimot II, Kimmo Mäki

Opettajaheimot? Mitä ihmettä? Työn tulkinnat? Tähän on tutustuttava.

Kari Mäen esitys pohjautui hänen väitöskirjatutkimukseensa mm. työkulttuurista. Mäen mielestä haasteet, keinot ja jännitteet ovat eri kouluasteissa samat. Organisaatiokulttuuri on hänen tulkintansa mukaan ensisijaisesti ihmisten välistä vuorovaikutusta ja vuorovaikutusten merkitysten tulkintaa.

Mitä ovat työkulttuuriheimot? Kari Mäen mukaan kaiken pohjalla on organisaatiokulttuuri, joka rakentuu mm. arvoista, symboleista, sankaritarinoista ja heimokielestä. "Virallisen" organisaatiokulttuurin sisällä on myös erilaisia työkulttuureita. Työkulttuurilla on keskeinen merkitys siinä, miten opetus- ja oppilasyhteisössä sitoudutaan "heimoihin". 

Työkulttuuri on siis työyhteisön eli "heimon" kokonaisuus. Tämän ymmärsin erilaisten ihmisten "liittymisinä". Työkulttuuri näkyy käsityksinä sanomattomista asioista, omasta ammattikielestä, juhlista, artefakteista, symboleista ja arvotulkinnoista. Työkulttuuria jaetaan henkilöstön kesken. Se on myös voimakkain työyhteisöä ohjaava väline. Miksi työkulttuurin tunnistus on tärkeää? Ehkäpä siksi, että työyhteisö on ihmiselle päivittäinen vuorovaikutusympäristö sekä motivaattori.

Mäki kommentoi, että työkulttuurin sisällä on vielä erilaisia ryhmiä, esim. yksilökeskeinen, kutsumukseen perustuva, pakotukseen perustuva/suorittava, kuppikuntien porukka ja moniosainen ja -tasoinen ryhmittymä. Tutkimuksessaan Case ammattikouluista hän löysi kaksi eriryhmittymää, jotka klikkiytyivät eivätkä kohdanneet. Tämän lisäksi Mäki esitteli myös 4 eri opettajaheimolaista:

1) Roolikameleontti; osallisena useassa työyhteisössä, useita työrooleja, kerroksinen työ, työsiirtymiä päivässä useita, ohjaustapa yhteisöllinen, haluaa jakaa ja kehittää toisten kanssa. Sitoutunut. Motivoituu monitahoisesta työstä, mutta voi myös uupua siitä.

2) Asiantuntija; substanssikeskeinen yhdessä työyhteisössä omalla koulutusalallaan, tiukka reviirinvartija, jokainen kehittää omista lähtökohdistaan, kokee amk:n etäisenä ja syyttää amk:n hallintoa omasta substanssiosaamisestaan

3) Tietotyön lobbari; useita työryppäitä, rakastaa verkostoitumista, motivoituu vaihtelevasta työstä ja sitoutuu sitä kautta työyhteisöön

4) Sitoutunut pedagogi; Substanssikeskeinen, parin työyhteisön toimija. Ei kehitä uutta yhteistyössä vaan uusintaa vanhaa, rakastaa yksintoimista, sitoutunut opiskelijoihin, taloonsa ja opetukseen hyvän maineen vuoksi.

Johtamisen monitasoiset opinnot suorittaneena ja johtoasemassa sekä opetusmaailmassa yli 15-vuotta toimineena mietin, mitä hyötyä tällaisesta tutkimuksesta on konkreettisesti. Mietin opettajaheimoja kokemusta vasten. Ensinnäkin, työ- ja organisaatiokulttuurin ohjaaminen vaatii herkkää ja samalla vahvaa ihmisten ja asioiden johtamista. Jos suuntaa antavaa ja ohjaavaa sekä yksilöitä tukevaa johtamista ei ole, organisaatio ja "heimo" on hukassa. Tämän olen nähnyt yhdessä koulutusalan työpaikassa. Käytännössä se näkyi opetuksen jaon sekavuutena, ohjeiden ymmärtämättömyytenä, työtekijöiden välisenä kiusaamisena, tehottumuutena, opiskelijoiden negatiivisena reagointina jne.

Lisäksi tunnistin Mäen määrittelemät eri hahmot kahdesta eri opetusalan organisaatiosta. Lisäisin hahmoihin myös esimerkiksi "Luovuttajan" (joka ei enää jaksa motivoitua, haluaa vain suoriutua päivästä kotiin) ja "Pomottajan" (kaikkitietävän työntekijän, joka ei siedä muista mielipiteitä ja on kateellinen muille). Myös tässä näen johtamisen tärkeyden; jotta erilaiset roolit saadaan kohti yhteistä tavoitetta, työskentelemään tulosta rakentavasti yhdessä, tarvitaan ihmisten ja asioiden johtamista (leadership and management). Hankalimpana yhteistyökumppanina olen aina pitänyt asiantuntija -roolia tai sitoutunutta pedagogia -> esimerkiksi koulutusreformissa heidän kanssaan työskenteleminen on ollut todella hankalaa. On vaatinut vahvaa ja edistävää johtamista, että reformia on pystynyt em. roolittajien kanssa viemään eteenpäin.  

Työkulttuurin merkitys on tärkeä työpaikalla. Eräässä oppilaitoksessa yhden "heimon" kesken jaettiin kaikkea, mitä Mäki alussa kertoi (arvot, artefaktit jne). Se oli eräänlaista jatkuvaa mentorointia toinen toista kohti. Sen tyyppisen työyhteisön jäsenet olivat motivoituneita, sitoutuneita ja eteenpäin meneviä. He kykenivät monialaiseen ajatteluun ja kehittämään uutta.

Summa summarum; Johtamisella on todellakin iso paikkansa; on tunnistettava rajapinnat ja erilaiset roolit yhden heimon sisällä ja saatava eri heimot toimimaan keskenään. Tätä myös uusi koulutusreformi vaatii.

Tutustu sinäkin: Opettajaheimot linkin takana! ja Opettajaheimot II!

Teemaluentojen kommentointi 1; Ammatillinen koulutus - yhteiskunta -muutos, Kari Kekkonen

Sain tehtäväksi kommentoida eri teemaluentoja. Aloitin Kari Kekkosen aiheesta Ammatillinen koulutus - yhteiskunta -muutos. Miksi? Jotta oppisimme historiasta ja osaisimme korjata virheet ja ehkä tehdä omiakin virheitä ja oppia niistä, historia pitää tuntea. Toisaalta Suomen nykyinen koulutusmalli on suhteellisen uusi, maailmallakin kehuttu. On siis mielenkiintoista tietää, mihin menestystekijät pohjautuvat. 

Yhteiskunnan kehitys on vaatinut uutta koulutusta. Pientilallisten vähennettyä, suurten ikäluokkien siirtyessä kaupunkiin on syntynyt uusia työtehtäviä. Maatalouden alasajo, kaupunkien kehittyminen ja töiden siirtyminen kaupunkeihin on luonut uutta koulutusta. Tätä jatkoivat automatisaatio ja nykyisin mm. digitalisaatio. 1960-luvulla kehittynyt ammattikoulutus vastasi silloiseen työelämän tarpeeseen. Lukiokasvatus, amk-järjestelmän saapuminen ja keskiasteen uudistus rakentui 1990-luvun tienoilla. Nyt edessämme on koulutusreformi. Muutosta on tapahtunut kautta aikojen ja tulee tapahtumaan. Muutos on edellytys uuden kehittymiselle. Ts., mitä tapahtumia työelämässä tuleekaan eteen, ne muuttavat myös koulutusrakennetta pienellä viiveellä. Koulutusrakenne kuitenkin tulee aina perässä. 

Suomessa on osattu luoda kansallinen menestyskonsepti koulutuskesta. Siitä on luotu myös vientituote. Miksi siis on nyt luotu uusi koulutusreformi? Kommentoin aihetta tästä eteenpäin ammatillisen koulutuksen näkökulmasta.

Erityisesti ammatillisissa aineissa on työelämän merkitys painava; pyritään seuraamaan työelämän kehittymistä ja kehittämään opetusta sen tarpeita vastaavaksi. Tässä ei aina onnistuta vaan koulutus laahaa perässä. Työelämän muutokset ovat myös todella nopeita tällä vuosikymmenellä; digitalisaatio ja globalisaatio luovat uusia asioita joka päivä rajulla vauhdilla. Luodun koulutusreformin avulla pyritään saamaan ammatillinen opetus vastaamaan työelämän kehittymistä, esimerkiksi oppisopimusmallin ja työelämäharjoitusten avulla. Toisaalta, erimerkiksi yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa opintojen osarahoittajina voivat toimia yritykset. Sitä kautta myös ammatilliset oppilaitokset voisivat hyötyä sekä taloullisesti että opetuksen sisällön suuntaamisessa.  

Nyt jo alkaneen reformin myötä opettajan työn sisältö ja toimintatavat ovat muuttuneet. Opetussuunnitelmien uudistus korostaa opiskelijan omatoimisuutta. Rakenteiden muutos ohjaa opettajat uusiin pedagogisiin toimintamalleihin. Näkemys oppimisesta, ohjauksesta ja opettamisesta uudistuu ja on osin jo uudistunut. Esimerkiksi entinen ryhmäläiseni Emmi Ahola on erinomainen esimerkki uudesta tavasta oppia, ohjata ja opettaa. Hän siirtyi toisella luokalla opiskelemaan joustavasti: http://yle.fi/uutiset/3-9231043.

“Olin koulussa kuin piru” – Uusi opetustapa muutti Emmin käytöksen ja ulkonäön

Emmi Ahola uskoi koko peruskoulun ajan, ettei hän opi mitään. Ammattiopisto muutti häirikön kunnianhimoiseksi tsemppariksi."

Uuden reformin myötä Emmille pystyttiin tarjoamaan joustavaa opiskelutapaa. Käytännössä opiskelija suunnittelee yhdessä joustavien opintojen ohjaavan opettajan kanssa viikko- ja kuukausisuunnitelmat; mitä opintoja hän tekee minäkin päivänä, milloin tekee kokeet ja missä välissä hän suorittaa työssäoppimiset. Opiskelija saa jatkuvaa tukea opintoihinsa. 

Mielestäni tämä alla oleva kuva tiivistää hyvin yhteistyön opettajan ja opiskeljan välillä. Kuvassa opiskelija Eden ja opettaja Nina katsovat yhdessä viikkosuunnitelmaa ja tehtäviä. Tämä opettaa opiskelijaa tarttumaan opintoihin täysin eri tavalla; koska opiskelija suunnittelee itse viikkonsa sisällön ja kokeet, hän myös ottaa jo ensiaskeleen omatoimisuuteen. Lisäksi hän tietää, että hänellä on "turvaverkko" jatkuvasti käytössään eli opettajat ja erityisopettajat, tarvittaessa myös terveydenhoitaja ja muut terveydenhuollon henkilöt.

      Liiketalouden lehtori Niina Ristimäki auttaa merkonomiopiskelijaa Eden Noamia englannin tehtävissä. Noam käy tekemässä rästiin jääneitä tehtäviään kerran viikossa joustavan opetuksen ryhmässä. Muut päivät hän on työharjoittelussa.Mikko Koski / Yle

Kuten Kari Kekkonen kuvaa diasarjassaan, opettajan rooli muuttuu. Orientaation muutos on selkeästi kohti joustavuutta ja henkilökohtaistamista. Näkemys kohtaamisesta on asettanut myös kehittymismahdollisuuksia opettajille. Nuorisotakuu antaa omat haasteensa. Opettajan työn sisältö on muuttunut; opettaja ei ole enää pelkkä opetuksen antaja. Opettajan työ on kokonaisvaltaista opiskelijan ohjaamista kohti tavoitteita eli valmistumista. Se on monipuolista, haastavaa ja antoisaakin työtä. Kymmenen vuoden sisällä myös nähdään, onko koulutusreformi uudistunut. Sitä odotan mielenkiinnolla!

Kipinöivä YTO; Erilaisuuden huomioiminen opetuksessa, webinaari 17.1.2017

                                                           United people by Benetton!

Osallistuin Kipinöivien YTO -webinaariin, Erilaisuuden huomioiminen opetuksessa. Alkutehtävänä oli lukea läpi Helsingin Sanomien artikkeli ja tehdä testi: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1477624535579. Jos olisin ollut nuori, olisin ihmetellyt monia sen testin kysymyksiä. Mutta, elämää nähneenä ja monia kulttuureja kokeneena, tiesin kysymysten tärkeyden. Testin mukaan parisuhteemme oli tasa-arvoinen. :)

Opettajamme Kari Kekkonen lähetti Kipinöivien opeopettajien 10.1.2017 ja vahvistus saapui 16.1.2017. Sinänsä vahvistus tuli liian myöhään. Olin jo sopinut muuta menoa, mutta siirsin sitä, jotta pääsin tänne. Ts. jatkossa osallistumisen vahvistus tulisi lähettää lähes viikkoa aikaisemmin. 

Alkuun tuli video, jossa Haaga-Helian opiskelijaopettajat kertoivat, miksi tuntuivat olevan erilaisia: "oikea ala, väärä koulutus", "olen hidas, tarvitsen enemmän aikaa kuin muut", "olen toisesta kulttuurista, ulkomaalainen ja eri näköinen", "liian vanha jalkapalloilija jne.".  Video oli hyvä alussa. Toisaalta, ääni ja kuva eivät olleet tasapainossa, väliin kuului ihmeellisiä kommentteja, ääni hävisi jne. Kun kysyttiin, miten olet erilainen, vastasin, "En ole erilainen, olen omanlaiseni." Kiva alku!

 

Miten saataisiin erilaisia ihmisiä yhteen? Se on todella tärkeä kysymys jokaisen uuden ryhmän aloittaessa opiskelut! Vastauksena oli mm. ryhmäytyminen, luokan omien sääntöjen luominen, retkillä käyminen jne. Hyvä ryhmähenki helpottaa opetusta. Juhani veti monia kysymyksiä yhteen hienosti ja myös kommentoi niitä hyvin.

Linda Annala käsitteli erilaisuutta käsitteenä. Kaikessa erilaisuuden kohtaamisessa lähtökohtana ovat omat olettamukset.  Essentialismilla tarkoitettiin olemusajattelua; miten ihmisellä on erilaisia olemuksia, jotka lähtevät sisäänrakennetuista ominaisuuksista. Ne ovat aika stabiileja ja biologisia ominaisuuksia ihmiselle. Erilaiset olemukset ennustavat käyttäytymistä ja toimivat selittävänä tekijänä. Esim: Oleminen naisena selittää hoivaavaa käytöstä.  Konstruktionistisen näkökulman mukaan erilaisuudet ovat valtasuhteiden tulosta. Jokaisessa tilanteessa erilaisuuksia aktiivisesti tuotetaan. Erilaisuudet heijastavat yhteiskunnan vallassa olevia käsityksiä siitä, kuka on samanlainen ja kuka on erilainen. Kielen kautta voidaan rakettaa todellisuutta. Mielestäni nämä molemat näkemykset/olettamukset ovat vallalla erilaisissa suhteissa. 

Miten käsitteet vaikuttavat erilaisuuden kohtaamiseen opetuksessa? Essentialistisen näkemyksen mukaan erilaisuudet tulee huomioida, mutta konstruktivistinen näkee opetustilanteen aktiivisena paikkana vahvistamaan erilaisuuksia. Tähän väliin tuli kysymys, "Pitäisikö kaikkia kohdella eri tavalla ja mukauttaa opetusta sen mukaan?". Sieltä puhuja poimi muutamia chat -ajatuksia. Erilaisuus on huomioitava, on löydettävä eri reitit, jotta päästään samaan lopputulokseen.

Tiina Piirainen puhui monikulttuurisuudesta opetuksessa. Hänen kielivarastonsa oli hersyvän monipuolinen! Hänen mukaansa ensin pitää tehdä kulttuurikartoitus; mistä tulee, mitä kieltä puhuu, poliittinen tilanne jne. Jos opiskelijalla on suomenkieli toisena kielenä, silloin tulee huomioida materiaalit; selkokielinen, yksinkertaistaminen ja kuvat. Pääasian tuominen esille on tärkeää. Opetuksessa tulee suosia ryhmä- tai parityöskentelyä esim lautapelejä pelaten -> rento fiilis ja nopeampi oppiminen. Ja tottakai, toisto on kenelle tahansa opiskelijalle aina tarpeen. S2 -oppilaan tulisi saada osoittaa oppiminen monipuolisesti; suullisesti, kirjallisesti, sanakirjan avulla. Tutorit voivat hyvin auttaa S2 -opiskelijoita. Myös testeillä pystytään kartoittamaan oppilaan taustaa ja osaamisen lähtökohtaa. Mitä erilaisuus ja monikulttuurisuus vaatii opettajalta? Tiimityötä, jonka kesken on hyvä tehdä työtä. Tukemista, naurua, selkeyttä työn sisällöstä. Viimeiseksi Tiina antoi muutamia hyviä linkkivinkkejä. Tiinan osio antoi varmasti monelle selkeitä työvälineitä erilaisuuden kohtaamiseen. Hyvä!

Juhani puhui kielivaikeuksista opetuksessa. Olen myös omassa opetuksessani Omniassa kohdannut opiskelijoita, joilla on suomen kielen vaikeuksia. Jokainen opiskelija tekee koulutuksen alussa testit, joissa katsotaan kielitaito. Jos tulos on huono, oppilaalle katsotaan erilaisia tukitoimia kuten esim. tukiopetus, erityisopetus, lisäkurssit suomen kielessä jne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että merkonomi -opintoihin pitäisi olla kielitestit. Miksi? Koska jos opiskelija ei osaa puhua tai ei ymmärrä suomea, hän ei tule kunnolla pärjäämään, sillä koulutus on alusta lähtien ammattikieltä. Ammattikielen ymmärtäminen edellyttää "peruskielen" osaamista. 

Lopuksi näytettiin video, eli miten olen samanlainen kuin muut: "olen hiljainen kuten muut", "samaistun ulkomailla asuneisiin ihmisiin", "samaistun ihmisiin jotka tulevat Suomeen muista kulttuureista", "opiskelen kanssanne samassa ryhmässä", "kuulun tähän ryhmään tasavertaisena", "olen isä"ja "parhaiden ystävien kanssa olen samanlainen". Ja sitten pyydettiin vastaamaan chattiin, "miten koen olevani samanlainen kuin muut". Tämä erilaisuuden ja samankaltaisuuden vetäminen vastakkain oli hauska idea. Myös videon näyttäminen sekä alussa että lopussa toimi. Välillä oli hankala seurata sekä esitystä että chattia. Mutta kaiken kaikkiaan, hyvin vedetty esitys ja opetustilanne.

Yhteenvetona Juhani sanoi, että "Henkilökohtaistaminen on äärimmäisen tärkeää. Tulee löytää vahvuuksia jokaisesta yksilöstä. Löytää se erilaisuus, joka on myös se vahvuus. Ja sitä kautta saada ryhmädynamiikka toimimaan hyvin.".

It's not about the race, colour, politics or religion. 

It's all about the people and humanity.

Haaga-Helia Start-Up School, Strategy Work Shop

Hellou Guys and Girls!

It's time to work out your business idea into the strategy! Yeah, at least we thought so. 

Yhdessä Elina Ilorannan kanssa kehitimme Haaga-Helian Start-Up Schoolille englanninkielisen businessidean strategiapohjan kehittämiskurssin. Kurssilla loisimme opiskelijan liikeidealle tai jo olemassa olevalle yritykselle arvot, toiminta-ajatuksen ja vision. Koska kurssi oli suunnattu kaikille Haaga-Helialaisille, se luotiin englanniksi. Kurssille ilmoittautui 5 kansainvälistä opiskelijaa. Paikalle saapui 1 opiskelija, joka puhui myös suomea. Hän saikin erityisopetusta, 2 opiskelija -opettajalta, yhdeltä couchilta ja yhdeltä opettajalta. :) Strategialuonnin kohteena oli siis Longdays -niminen start-up -yritys. 

Strategic Workshop oli tarkoitettu opiskelijoiden start-up -yrityksille, jotka jo toimivat tai ovat aloittamassa toimintaansa. Workshop opetusmetodina on erittäin vuorovaikutteinen: Lyhyen alkuteorian jälkeen kurssin ensimmäisenä tehtävänä opiskelijan tuli kertoa 20 sekunnin mittainen yrityksensä "hissipuhe". Tämän jälkeen opiskelijan oli tarkoitus itse tuottaa yrityksensä arvot. Jokainen arvo "avataan" eli kirjoitetaan ylös, mitä se käytännössä tarkoittaa. Seuraavaksi jokainen opiskelija arvioi toisten opiskelijoiden arvot. Sama metodi toistetaan toiminta-ajatuksen ja vision kanssa. Lopuksi opiskelija kirjoittaa puhtaaksi arvot, toiminta-ajatuksen ja vision. Jokaisen opiskelijan em. asiat arvioidaan siltä näkökannalta, ovatko ne samassa linjassa. Ts. onko niiden välillä punainen lanka?

Päivän aikana opettajat ja coach auttoivat vuoden ikäisen Longdays -yrityksen yrittäjää work shopin arvojen, toiminta-ajatuksen ja vision luomisessa ja tarkentamisessa. Workshopissa kyse on ajatuksen ilmaan heittämisestä ja niiden kirjaamisesta. Eri sanojen merkitysten avaamisesta. Ja, oikeiden sanojen ja lauseiden löytämisestä. Mikä ja mitkä kuvaavat parhaiten kohteena olevaa yritystä?

Päivän aikana saimmekin kaikki tavoitteet täytetyksi!

Oli hienoa huomata ja kokea, että ilman minkäänlaisesta ennakkoharjoittelusta, yhteistyö coachin ja opiskelija-opettajien välillä loisti erinomaisesti. Osa meistä on luontaisia kehittäjiä, yksi puolestaan on selkeästi projektijohtaja, joka pitää aikataulut ja sisällön käsissään. Tässä näkyykin yhteistyön voima; jaettujen vahvuuksien avulla myös yrityksen strategia luodaan vahvaksi ja toimivaksi.

Teille, jotka ette päässeet mukaan kokemaan Strategy WorkShopia, olkaa hyvä! Videosta voitte hieman katsoa, miten tämä toimintamalli käytännössä toimii.