Teemaluentojen kommentointi 3: Opetus- ja oppimisnäkökulmat sekä käyttöteoria (Raehalmi, Pasanen, Hein)

Outi Raehalme, Heikki Pasanen ja Irene Hein keskustelivat opetus- ja oppimisnäkemyksestä sekä käyttöteoriasta. Mitä ne pitävät sisällään?

Kasvata luonnetta, niin pärjäät. Helsingin Sanomien artikkelissa kerrotaan Brittien haluavan vahvistavan oppilaiden luonteen vahvistamista. Eli humanistinen näkökulma opetukseen! Samaan tähdätään mielestäni myös ammatillisessa koulutuksessa opiskelijoiden omatoimisuuden korostamisen kautta, tavoitteita asettaen ja niihin pyrkien. 

Voiko opetusta ja oppimista ymmärtää ja analysoida? Kyllä, keskustelijoiden mukaan. Teoriat, oppimisnäkemykset ja niiden taustalla olevat ihmiskäsitykset antavat apua oppimiseen ja opetukseen. Historiasta pystytään ammentamaan paljon; antiikista lähtöisin oleva humanismi antaa pohjan opetukselle ja oppimiselle. Luonnontieteiden kautta behaviorismi on tuonut oman osansa aiheeseen. Esim. työtehtävien pilkkominen ovat vaikuttaneet ihmistieteiden käsitykseen ja syntyyn. Ajan myötä haluttiin mitattavissa olevaa opetusta. Työn ja aikuiskoulutuksen kautta rationaalista käyttäytymmistä kuvaava kognitivismi nousi esille.

Nämä kaksi videokeskustelua käsittelivat täysin teoreettisia oppimiskäsityksiä. Keskustelijat selittivät eri oppimisnäkökulmia, joista tähän poimin tähän erittäin lyhennetysti muutaman:
a) Konstruktivismi = rakennelma, jossa ihminen oppii käyttämänsä historian päälle. Ts. opettajan on orientoiduttava osallistujien näkökulmiin.
b) Kognitiivinen = opettaja ohjaa oppimista.

c) Humanismi = käsittelee ihmistä ja hänen kokemuksiaan. Ihminen on sisäisesti motivoitunut, hänellä on synnynnäinen kasvutarve.
d) Behaviorismi = käsittelee näkyvää käyttäytymistä.  Ihminen on tyhjä taulu, joka muokkautuu ympäristön myötä.
e) Sosiokulttuurinen = toi opetukseen realistisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Missä mennään nyt? Mihin suuntaan menemme? Yhteiskunta on aina vaikuttanut opetukseen ja oppimiseen. Oppimiseen on tullut entistä enemmän sosiaalinen näkökulma. Näkyvissä onkin sosiokonstruktionismin aallon harja, eli teemme ja luomme yhdessä. Digitalisoituminen ja globalisaatio vaikuttavat opettamiseen; uudet oppimismuodot jatkavat sosiokulttuurista opetusnäkemystä. Suomessa ei ole vielä nostettu esille psykodynaamisia ja analyyttisia, kehollisuutta ja ruumiillisuutta painottavia menetelmiä. Keskutelijoiden mukaan ne nousevat Suomessakin jossain vaiheessa esille. Todellisuus ei rakennu luokkahuoneen sisäpuolella. Päinvastoin, todellisuus rakentuu ulkopuolella ja ulkopuolelta nousee haasteita. Tämä näkyy esimerkiksi ammatillisessa mallissa työssäoppimisesta ja oppisopimusmallissa. "Learning by doing".

Miten voimme opettaa ilman että meillä on käsitystä puhutusta? Opettajat ovat opiskelleet oppimista vuosikymmeniä. Ongelma on, että jos opettaja ei pysty sanallistamaan omaa opetustaan, jää toistamaan samaa. Näiden keskustelijoiden yllä esittämien "ismien" avulla opettaja pystyy paremmin analysoimaan työtään. Teoriat ja tietokäsitykset auttavat opettajia löytämään yhteisen kielen. Erilaiset näkökulmat täydentävät opettamista. Vuorovaikutuksessa voi arvioida omaa ihmiskäsitystään; esim. mitä mä ajattelen omista opiskelijoista?

"Käytäntö ilman teoriaa on puuhastelua. Ja teoria ilman käytäntöä on viisastelua."- Paula Frede


 Onko näin? Voimmeko opettaa ilman teoriaa? Käytännössähän olemme oppineet ajan myötä erilaisia tapoja käsitellä ihmissuhteita, keskustella ihmisten kanssa, kanssakäydä heidän kanssaan. Myös siinä otamme mallia opitusta, ehkäpä rakennamme myös uutta entisen päälle.

Keskustelijat kävivät läpi myös käyttöteoriaa eli sen mukaan ihminen käyttää jotain ajattelutapaa, jonka mukaan toimii (tietoinen vs. tiedostamaton). Käyttöteoria koostuu uskomuksista ja näkemyksistä, opituista tavoista toimia ja ajatella. Se on opettajan oma ajattelu työstä, oppilaista jne. Käyttöteoriassa yhdistyvät teoria, toiminta ja käytäntö eli käytännöstä nostetaan teoriapohja. Monet asiat muodostuvat tavoiksi, joita ei välttämättä edes havaitse (esim. pyörällä tai autolla ajaminen).


Entäpä jos opettajan oma käyttöteoria poikkeaa siitä, mikä on oman työpaikan tapa toimia? Opettaja voi uupua ja hämmentyä. Opettajan pitääkin selkeämmin ymmärtää oma käyttöteoriansa ja miten sitä hyödyntää. Nykyinen talousajattelu pakottaa opettajankin lähtemään liikkeelle tosiasioista. Toimivatko nämä ajatukseni käytännössä? Mistä koostuu ammatillinen perustietoni? Toinen naisista kommentoi: "Vahva ammatillinen identiteetti antaa rauhan eli ei tarvitse lähteä joka tuulen mukaan." Eikä opettaja uuvu.

Eniten kaikista teorioista pidin käyttöteorian oppimisnäkemyksestä.  Puhtaimmillaan käyttöteoria on  HEKSissä (hlökohtainen kehittymissuunnitelma), jota myös me opeopiskelijat suoritamme. Eli, käytän oppimisessani sekaisin oikeastaan kaikkia eri teorioita! Keskustelijat kommentoivat, että opeopintojen aikana voi rauhassa pohtia omaa kehittymistä ja oppimis- ja opetusnäkemyksiään. Käytännössä opiskelija ei välttämättä ymmärrä, että oppimista on tapahtunut. Sen oikeastaan näkee ja ymmärtää käytännön tilanteissa. Toki digitalisaatio on tuonut uusia välineitä opetukseen ja niiden opettelu on välillä raskasta. Erityisesti kun on yhtäaikaisesti monta eri sovellusta osattavana ja salasanat muistettavana. :) Samoin monikulttuurisuus on asettanut monet opetusnäkemykset uusille urille. YTO-tehtävistä on puolestaan löytänyt apuja mm. erilaisiin digitaalisiin opetusvälineisiin.

Pidin erityisesti Heikki Pasasen tavata avata ja selittää erilaisia näkemyksiä. Hän osasi asiansa. Videoilla näytettiin monia kirjoja, etäältä. Olisi ollut hyvä, jos videoon olisi saanut samalla kirjojen nimet kirjoitettuna. Videoilla oli jatkuvasti vain 3 ihmistä, joista kaksi ihmistä olivat vastakkain, sivukuvat näkyvissä. Kuvan laatu oli tylsä; oli aika puuduttavaa katsoa vain 3 ihmisen kuvaa yli puolen tunnin ajan per video.Videon laatu oli myös huono; kohinaa, valotus väärin jne. Sisältö sen sijaan oli hyvä ja asiantunteva!