Olenko kehittynyt ja kehittänyt opetuksen ja ohjaamisen taitojani?

 

Kaverini kommentoi, että "Mauno Ahonen, ahhahhahhaa" tuosta kuvastani! Mutta hei, loppusuoralla on hyvä peukuttaa! ;) 

Ihmisen tulee aina kehittää itseään. Toisaalta, kaikki eivät sitä halua eli se on sisäsyntyistä. Haluan kehittää taitojani ja kehittyä ihmisenä. Hyvänä esimerkkinä minulla on ollut jo edesmennyt mummini, jolle opetin urkujen soittoa hänen ollessaan 84 -vuotias. :) Tämä on viimeinen kirjoitukseni koskien opeopintoja eli oma arvioni siitä, mitä taitoja olen kehittänyt ja mitä vielä pitää kehittää.

Olen työstänyt ammatillisen opettajan taitoja monelta eri kantilta; olen tehnyt vertaisryhmätehtävän video-opetuksen avuin, havainnoinut erittäin hyviä ja erilaisia opetustilanteita, toiminut itsekin opettajana ja käyttänyt hyväkseni opittuja asioita ja menetelmiä. Konsultin roolissa olen auttanut start up yritystä. Olen lukenut kirjoja, nettitekstejä, seurannut lähipäivien opetusta ja opetusta videoilta. Pidän blogia ja antanut ryhmälleni verkko-opetusta. Siinä muutamia mainitakseni. Mielestäni olen täyttänyt tehtäväni. Merkitseekö se, että olen oppinut?

Väitän, että oppimista on selkeästi tapahtunut. Opetustyössäni hyödynsin blogi -opetusmenetelmän. Kansainvälisen luokkani kaikki opiskelijat suorittivat tehtävät sekä oppimispäiväkirjansa itse luomansa blogin avulla. Tunneilla käytin erilaisia opetuksen välineitä; yritysvierailut, pitch speak, mindmap, learning cafe etc. Olin superinnostunut kokeilemaan erilaisia menetelmiä ja ne onnistuivat! Sain juuri kuulla koulutuspäälliköltä, että luokka oli valinnut minut parhaaksi opettajaksi, jonka opetuksen he myös muistavat. Oi onnea! Konsultoidessani start up -yritystä, yritys sai käyttöönsä yrityksen selkärangan työkalut. Verkko-opetuksessa opin mm. taustalla olevaa ohjelmistoa ja sen vaikeuksien selättämistä. Yhteistyötä tein muiden opeopiskelijoiden kanssa mm. work shopissa ja verkossa.

Olen siis kehittynyt taidoiltani. Entäpä sitten tiedoiltani? Heikkouteni on aina ollut teoriapohja. Johtuukohan se siitä, että jo 5-6 vuotiaana möin mummini kerrostalossa ovelta ovelle mummini tekemiä villahanskoja. Möin kaikki muutamaan kerrokseen alle puolessa tunnissa. Pyysin mummiani tekemään lisää ja möin nekin. Sisäinen yrittäjyys on siis ollut aina minussa ja oppimismenetelmäni on ollut learning by doing. Näissä tapauksissa se teoriaosuus jää aina vähemmälle. En silti väheksy teorian merkitystä, päinvastoin. Kaikki johtamisopinnot pohjautuvat teoriaan ja johtamisopeissa on käyty läpi myös kasvatustieteen opintoja -> ihmisten, opetuksen ja oppimisen "johtaminen". Näitä teoriaopintoja olen hyödyntänyt mm. toimiessani kouluttajana ja lehtorina ammattiopistossa. Hankalinta on sanoa, mihin teoriaan opetustapani perustuu. Mutta kyllä voin sen kaivaa esille. Odota hetki... Olisiko se käyttöteoria?! :)

Ammattiopisto on toisaalta asettanut erilaisia rajoja opetuksen ja ohjauksen järjestämiselle; luokkatiloja ei pysty muuttamaan ja iPadeja ei ole opetukseen. Koska en tiennyt, ettei vanhempainiltoja saa pitää, tietämättömänä organisoin sellaisen. Ammattiopiston johto katsoi sen järjestämistä budjettikuluksi, minä katsoin sen edellytykseksi nuoren opintojen hyvinvoinnille. Palautekeskustelussa sain tietää tulosrakenteesta ensimmäistä kertaa ja sitä taustaa vasten muutin toimintatapaani. Mutta, palautekeskusteluissa tuli myös positiivista esille; koskaan aikaisemmin ei ollut yhtä paljon vanhempia tullut paikalle eikä pidetty yhtä pitkäaikaista vanhempainiltaa. Ammattiopisto näki selkeän tarpeen vanhempien taholta; opiskelijan kotituen riittävään luomiseen on panostettava nuorten ammatillisessa koulutuksessa. Koska vanhempaintapaamisia rajoitettiin, viestitin lähes viikottain vanhemmille, missä opiskelijat menevät opinnoissa. Maahanmuuttajat kokivat vaikeuksia mm. suomen kielessä; opetusta ei ollut riittävästi. Tämä tarkoitti esimerkiksi, että ammatillisissa opinnoissa jokainen suomenkielinen sana piti selittää ja avata. Toisaalta, kun tätä teimme yhdessä kaikkien opiskelijoiden kanssa, myös jokainen oppi sanojen syvällisemmän merkityksen. Esteet on tehty kohdattavaksi. Jokainen rämpii, tärkeintä on nousta sieltä ylös ja oppia.

Opettajan ammatti on myös lain noudattamista. Esimerkiksi ammattiopistossa on nuorisotakuu, jonka perusteellajokaiselle nuorelle on tarjottava koulutus. Työssämme noudatamme ammattiopiston omia ja lain säädöksiä. Ennen lehtori -urani alkua ammattiopisto myös koulutti minut alan ehtoihin, sääntöihin ja koulun omiin sääntöihin. Jo v. 2014 aloitimme työkavereiden kanssa keskustelut tulevasta eli pohjustimme koulutusreformia. Koulutusreformin ympärillä pyörivää keskustelua olemme jatkaneet myös opeopinnoissa mm. erilaisten harjoitusten avulla. Sitä keskustelua pitää jatkaa ja seurata jatkuvasti. Koulutus on murroksessa, siinä kyydissä on pysyttävä. 

                                  Kuva opetustilanteesta yritysvierailulla Ylimaalliseen Agentuuriin. 

                                          Kansainvälinen luokka Omniasta.

Ammatillisen opettajan osaamisen kriteereissä minua on aina ihmetyttänyt 2. kriteeri; "Toimintani on eettisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti perusteltua." Lähtökohtaisesti kaiken työn pitää olla eettisten periaatteiden mukaista. En koskaan katso ihmisen ihonväriä, uskontoa tai sukupuolta vaan edistän tasa-arvoista kohtelua kaikessa. Työskennellessäni lehtorina oman työn taloudelliset ehdot olivat selkeät; sain ohjeet, kuinka paljon esim. näyttöihin ja työssäoppimisen ohjaamiseen saa käyttää tunteja. Toisaalta, lakeihin tulee muutoksia koulutusreformin myötä. Niitä pitää jatkossakin seurata. 

Sisäinen yrittäjyys ei minusta mihinkään lähde. Haluan kehittyä, kokea ja oppia. Työssäni olen viime aikoina hyödyntänyt opeopintoja mm. siinä, että olen luonut uuden liiketoimintamallin työpaikalleni eli video-opetusta kyseiselle alalla. Viimeksi viikonloppuna olen kehittänyt täysin uutta liiketoimintaa toiselle alalla, koulutuksen muodossa. Molemmilla aloilla nämä koulutukset ovat innovaatioita aloillaan Suomessa. Voin siis sanoa, että opeopintojen ansiosta, uutta koulutustoimintaa on pystytty luomaan. Tämä on jatkuvaa oppimista ja sen reflektointia käytännössä.

Toimiessani ryhmänohjaajana, kaiken lähtökohtana oli opiskelijan opintojen henkilökohtaistaminen. Arvioin ja ohjaan jokaista opiskelijaa heidän osaamisensa pohjalta. Ennen opintojen alkua en keskustellut jokaisen opiskelijan kanssa, mikä on heidän tavoitteensa kyseiselle kurssille. Nyt, opettaessani kansainvälistä luokkaa, jokaisen kanssa määrittelimme, millä tasolla he haluavat saavuttaa oppia. Se on ohjauksen, opetuksen ja arvioinnin hallitsemista. Jokaisella luokalla olen myös täyttänyt kriteerin 6: "Kehitän vuorovaikutustaitoja yhdessä opiskelijoiden kanssa erilaisissa kulttuuriympäristöissä." Pidimme mm. nyyttärit, joihin jokainen opiskelija toi oman maansa specialruokaa tai -herkkua. Jokainen on myös kehittänyt ja esittänyt oman maansa business -kulttuurin. Niistä nousikin erittäin herkullista keskustelua. :)

 

Työssäoppija Sharmili ja hänen toinen ohjaajansa, Anu Ylimaa/Ylimaallinen Agentuuri. Ja Tarja glittertaikakäsi. ;)

Viimeinen kriteeri on "Ohjaan opiskelijoita valmistumaan ja työllistymään sekä tuen heidän valmiuksiaan yrittäjyyteen.". Olen toiminut työpaikkaohjaajana ja työssäoppijan ohjaavana opettajana. Molemmissa asemissa opiskelijoita kannustetaan ja rohkaistaan kokeilemaan uusia asioita ja kehittämään osaamistaan. Samalla kuitenkin opettaen työelämän lainalaisuuksia. Koska kaikkea työssäoppimista ohjaavat suunnitelmat, niitä on noudatettu. Ne selkeyttävät aina toimintaa työssäoppimisesssa. Tällä hetkelläkin toimin työpaikkaohjaajana kansainvälisen luokan aikuisopiskelijalle (ks. kuva yllä).

Uusia asioita on tullut koulutuksen aikana; rasittavuuslaskemat, erilaisia opetusmenetelmiä, koulutusreformi ja sen vaikutus tulevaan jne. Katsoessani opintojen alkuun, on moni asia pikkuhiljaa kehittynyt ja kasvanut. Tiedän, että osaan jo paljon, mutta olen myös oppinut paljon. Muuttuvassa maailmassa, keskellä koulutusreformia, mikään ei ole stabiilia. Joka päivä tulee jotain uutta esille; oli se opetuksesta, alalta tai liiketoiminnoista. Mutta sen tiedän, että koska jo nyt olen mukana kehittämässä uutta liiketoimintaa koulutuksen alalle, yrittäjyys ja koulutus tulevat jatkossakin kulkemaan käsi kädessä elämässäni. En ole koskaan täysin valmis. Ja olen iloinen siitä!

Mummini sanoi monia hyviä viisauksia. Tähän pätee kuitenkin niistä kaksi. Ensinnäkin, 

Elämäsi tärkein pääoma on pääsi sisällä. Voi miten oikeassa mummini olikaan! Tätä olen yrittänyt paukuttaa, rohkaista ja kannustaa erilaisin keinoin. Toiseksi,

Ota kaikki vastaan kaksin käsin. Tämä tarkoittaa paljon hienoja asioita. Tottakai rohmutessa tulee myös huonoja asioita vastaan, mutta niistä on vain opittava ja parannettava omaa toimintaa. Se on selviytymistarinaa vuosisatojen takaa. 

Kiitän perhettäni, sukulaisiani, ystäviäni, AmoOhjastajia ja Kari Kekkosta kaikesta tuesta ja avusta tässä ammatillisen opettajan koulutuksessa. Kiitos myös teille lukijat, joita on välillä ollut lukemassa lähes 700 ihmistä! Vaude! Katsokaa asioita avoimin silmin; THINK, LIVE AND ENJOY!